Mökkeilyä

Heipä hei pitkästä aikaa!

Jotenkin tuntuu, että tämä raskaus on helppo, maha kasvaa ja pallero riehuu, mutta siinäpä se. Pahoinvoinnit kun jäivät taakse, ei oloa ole kiusannut juuri mikään. Hellekin on vain nautiskelua varten! Kaikilla on oletus, että kärsisin kovastikkin kuumuudesta ja tukaluudesta, rehellisesti sanottuna taidan nauttia siitä enemmän kuin moni ei-raskaana oleva, ainakin huomattavasti enemmän kuin tuo tuleva isimies.
Tästä todisteena meille hankittu ilmastointilaite makuuhuoneessa, nyt siellä on kolme erilaista puhkujaa, tolppatuuletin toissa kesältä, joka on huutanut ostopäivänsä jälkeen varmastikkin joka yö, maailman hirvein keksintö ikinä-palkinnon voittaja: kattotuuletin/lamppu, joka ilmestyi salakavalasti parin kuukauden Englannin vaihdon aikana ja nyt sitten tuo megamonsteri, joka saa minut pysymään tiiviisti peiton alla öisin ja miettimään, josko sittenkin hakisin sen paksumman peiton takaisin käyttöön.
Eli pahoitteluni, jos kaipailit blogistani itkupotkuraivareita raskaudesta tai parisuhteesta, identiteettikriisiä en jaksa potea, olo on kuin maitovalaalla, mutta minkäs teet, maha kasvaa halusin tai en. Parempi vain lohduttautua ajatuksella, että jouluna aion olla omassa mekossa ja takasin omassa koossa, turha siis itseään kiusata asialla vielä.

Koska raskaudesta en juuri nyt osaa itkeä enempää, niin ajattelin kertoa mitä olemme puuhailleet tämän hiljaisuuden aikana.

Viikonlopun vietimme Etelä-Pohjanmaalla isäni vanhempien luona, ajattelin että olisi korkea aika esitellä tuo mies isovanhemmille, kävästä heitäkin tervehtimässä ja näyttämässä masua. Reissussa oli mukana isäni ja nuorin siskoni, sekä tietysti perheemme koira. Huolimatta hehtaarien tilasta juosta, ei koiruus voinut olla vapaana, sillä samalla tontilla tallusteli myös 4 kissaa, jotka eivät olleet tottuneet koiriin. Onneksi pitkä vaijeri, lenkit ja tasaiseen tahtiin tapahtuvat leikkihetket pitivät koiran tyytyväisenä. Matkalla pysähdyimme Virtain perinnekylässä sekä Torisevan rotkojärvillä, molemmat hyvin lähellä toisiaan, mutta ehdottomasti pysähdyksen arvoisia! Varoitan ja pahoittelen kuvapläjäystä, annan niiden kertoa tarinan maisemista.

Mökiltä:

Otus erittäin tyytyväisenä keppinsä kanssa

Tilan uusin rakennus

Mansikkamaa

Ojassa oli paljon nuijapäitä

Mökki "päätieltä"

Käytiin tutustumassa myös vanhaan mökkiin, jonka papan perhe rakensi Karjalaan jääneen talon tilalle.

Mökki siis puretaan tänä kesänä lopullisesti.

"Uusi" mökki

Koivusta löytyi "pieni" pahka

Perinnekylän antia:

Juissilinnake

Kylästä löytyi myös Agilityrata, jota päästiin otuksen kanssa kokeilemaan. 

"Apua! Täähän liikkuu!"

Rotkojärveltä:

Ylhäältä, kesäkahvilan pihasta.

Ja rannasta

Niin, ja tottahan toki käytiin myös shoppaamassa Keskisellä, mutta sen annin jätän seuraavaan kertaan, ettei silmät mene ihan kieroon kuvista.

Lopuksi vielä päivänasu ja masu

Rv 25+2

On se mukava olla taas kaupungissa ilman hyttyslaumaa ja kymmentä paarmaa!

Miltä teidän mökkikesä näyttää? Vai mökkeilettekö ollenkaan?