Välikauden topit ja flopit

En enää viitsi kirjoittaa pelkästään välikauden hankinnoista, ne ovat varmasti kaikilla jo hankittuina, varmaan valtaosalla jo toppavarusteetkin. Joten ajattelin kirjoitella arvostelua meidän vaatteista, mikä osui napakymppiin ja mikä ensi kerralla skipataan. Meillä ainakin välikausi jatkuu vieläkin ja näyttää jatkuvan vielä tovin, joten testissä vaatteet ovat todella olleet tuolla konttaavalla vauhtihirmulla.

Oma ajatusmaailmani vaatteista on, että käyttöön ne on hankittu, niihin on panostettu, jotta ne kestävät, ei jotta saisimme kauppareissuilla Prismassa esitellä meidän taloustilannetta. Jotenka meillä ei ole ykkös- tai kakkoshaalareita, meillä on käyttövaatteita. Ja tässä ne ovat: 

Haalarina meillä on Polarn och Pyretin, tuttavallisemmin Popin, haalari irrotettavalla fleece-vuorella. Tällä ollaan menty syyskuusta asti, säällä kuin säällä. Kangas on kestänyt hyvin, mitään käytönjälkeä ei näy, vaikka äitiä ehkä vähän hirvitti Mangustin laittaessa polvet todelliseen testiin hiekotetulla asvaltilla... Mutta onneksi puku lunasti lupauksensa ja kesti! Kuriksia ei meidän taloudessa ole, sillä tämä haalari lupaa 10 000 vesipilarin ja hyvin on vettä pitänyt, edes kosteus ei ole siirtynyt sisävaatteisiin.

Irrotettava fleece oli se juttu, joka ratkaisi haalarikysymyksen. Näillä säillä (+10) mennään ilman fleeceä ja lämpötilan ollessa nollassa tai jopa vähän alle, kuten parina päivänä, on fleecen lisääminen väliin pitänyt neitokaisen hyvin lämpimänä. Toki ollaan pelattu myös ylimääräisellä kerroksella sisävaatetta, ihan vain koska en jokapäivä jaksa fleeceä kiinnitellä paikoilleen ja seuraavana repiä irti, niin helpot kuin ne nepparit ovatkin. 

Koosta sen verran, että meitä kesällä myyjäkin varoitteli pienestä mitoituksesta, joten otettiin varuiksi 86cm ajatuksella, että pärjätään myös kevät. Ja nappiin meni, haalarissa on kasvuvaraa, muttei kuitenkaan liikaa. Apuja tähän on saatu vyötärön kiristysnauhasta, joka meillä on vedetty tiukimilleen.

Settinä meillä on ihastuttavan värinen NameIt-softshell, joka on ollut myös loistava. Toiminut ulkoillessa housujen kanssa loistavasti ja autoreissuilla puvun sijaan, kun ulkoilu on vain lyhyt. Housuina pariksi hommattiin ReimaTecin pökät. Aivan loistavat, mutta näissä meillä meni kokoarvio pieleen. Housut ovat 74 senttiset, ja vanhat puheet Reiman suurista koista eivät enää päde. Lahkeet nousevat nyt liikaa, harmittaa, koska tykkäsin housuista todella. Enkä tahdo myöntyä kuriksiin, joten nämä vettäkin kestävät vaatteet ovat ykkösiä. Housujen plussana kuitenkin ylhäältä alas asti tuleva vetoketju ja niiden korkeus, ne tulevat aikalailla kirjaimellisesti kainaloihin saakka, ei siis ole pelkoa vilkkuvasta selästä takki-housu yhdistelmässä. Summa summarum, välikausivaatteita voi jatkossakin hommata samalla kokoonpanolla, housuista vain isompikoko.

Sitten vähän äidin ja tyttären suuresta rakkaudesta, kengistä. 

Päivähoito aloitettiin elokuun lopussa stylenä pinkeissä leopardivanseissa, aivan mahtavat. Huipputyylikkäät ja varmasti mukavat, näissä on nimittäin pehmopohja, joka passasi loistavasti silloin vain konttaavalle vauvalle. Nämä menevät vielä juuri ja juuri jalkaan, täytyy käydä ostoksilla nämä jalassa, jotta saadaan käytettyä mahdollisimman paljon, ennen kuin joudutaan myöntämään tappio ja siirtämään ne syrjään.

Kaveriksi kangaskengille ostettiin Reiman kumisaappaat, hirmu hyvä ajatus, mutta ei ne kumpparit vaan toimi konttaavalla. Ei niin mitenkään. Jalka karkasi jatkuvasti ja kenkä raahasi perässä housujen jalkalenksun varassa. Käyttökertoja ei siis ihan hirveästi ole tullut, noh virheistä opitaan. Koitetaan kumppareita sitten uudestaan, kun meillä kävellään kunnolla.

Nyt viileämmillä säillä ollaan siirrytty Superfitin nahkakenkiin, sujahtavat jalkaan helposti ja myös pysyvät siinä. Nämä ovat myös kestäneet kosteuden ja vähän märän maan, ja ollaankin käytetty näitä myös silloin kun muilla on kumisaappaat, ihan vain Mangustin mukavuuden takia. Koitappa itse nousta seisomaan, kun kenkä on jossain aivan muualla kuin jalassa, hermo menisi vähemmästäkin ja niin myös meidän neiti-temperamentilla. 

Näillä ollaan menty tämä syksy ja mennään toivottavasti ensi kevätkin, katsotaan mennäänkö talvikin. On meillä toki toppapuku, talvikengät ja muut härpäkkeet, mutta tämän "etelän" talvesta kun ei koskaan tiedä, onko sitä vai ei.

Mites teillä? Oliko joku ulkovaate positiivinen yllätys vai pettymys? 

-Jannina

Mitä meille kuuluu?

Heipä hei! Long time no see ja sitä rataa... Kuinka laiska ihminen voikaan olla, kaikki jotka luulevat blogin pitämisen olevan helppoa ja nopeaa, ei se ole. Trust me, kokeilin! Into kirjoittaa on kyllä ollut, innosta ei vaan ole syntynyt tekoja. Kuvia on napsittu laiskasti blogia varten, ja tuntuu jotenkin tyhmältä kirjoittaa ilman kuvia. Tekemistä on ollut muutenkin ja ei ole ollut, miten sen nyt ottaa. En vain ole saanut aikaiseksi raahattua takamusta sohvalle ja läppäriä syliin, tai siis bloggeria auki, se takamus on kyllä ollut sohvassa kiinni välillä vähän liiankin ahkerasti.

Noh, nyt joka tapauksessa sain tämänkin sivuston auki, vauvavuosi on selkeästi ohi! Hah, aikaa ei ole enää sitäkään vähää, mutta kummasti saa enemmän aikaiseksi, ehkä se on toi jatkunut koulu, kun pakottaa tekemään asiat aikataulussa (tai ainakin melkein) ja konekkin on auki useimpina päivinä. Vaikka en todellakaan ole somesta luopunut, mutta kiitos puhelimen, ei siihen tarvita enää tietokonetta. Itseasiassa en edes enää osaa käyttää facea koneella, että se siitä sitten.

Mitä meille sitten kuuluu? No ihan hyvää, Mangusti aloitti elokuun lopulla perhepäivähoidossa ja minä jatkoin koulussa, kivittäkää vaan, mutta tämä oli paras ratkaisu meille tässä tilanteessa, sekä myös pitkällä tähtäimellä. Aikaisemmalla koulutuksellani kun ei kovinkaan huippuduuneja saa, ei vaikka haluaisi. Kesä oli ja meni, kohta on mennyt syksykin. Vaikka kesästä ei tullutkaan niin lämmin ja aurinkoinen, kuin olisin toivonut, kerettiin me silti nauttimaan auringosta ja ihan perus-suomikesästä. Kuvista vähän tästä fiilistelyä, näin ehkä muutaman kuukauden jäljestä. Kovasti oli keväällä tarkoitus tehdä Mangustin 1v kunniaksi se synnytyskertomus, mutta nyt se tuntuu enää vain jotenkin tyhmältä. Tosin kaikki tutut ovat varmasti kuulleet sen useampaankin kertaan, säästetään siis heitä. Eipä tässä muuta, yritetään palailla vähän nopeammin kuin viimeksi ;) (tiedän, tiedän, kuultu jo...)

-Jannina