Mitä meille kuuluu?

Heipä hei! Long time no see ja sitä rataa... Kuinka laiska ihminen voikaan olla, kaikki jotka luulevat blogin pitämisen olevan helppoa ja nopeaa, ei se ole. Trust me, kokeilin! Into kirjoittaa on kyllä ollut, innosta ei vaan ole syntynyt tekoja. Kuvia on napsittu laiskasti blogia varten, ja tuntuu jotenkin tyhmältä kirjoittaa ilman kuvia. Tekemistä on ollut muutenkin ja ei ole ollut, miten sen nyt ottaa. En vain ole saanut aikaiseksi raahattua takamusta sohvalle ja läppäriä syliin, tai siis bloggeria auki, se takamus on kyllä ollut sohvassa kiinni välillä vähän liiankin ahkerasti.

Noh, nyt joka tapauksessa sain tämänkin sivuston auki, vauvavuosi on selkeästi ohi! Hah, aikaa ei ole enää sitäkään vähää, mutta kummasti saa enemmän aikaiseksi, ehkä se on toi jatkunut koulu, kun pakottaa tekemään asiat aikataulussa (tai ainakin melkein) ja konekkin on auki useimpina päivinä. Vaikka en todellakaan ole somesta luopunut, mutta kiitos puhelimen, ei siihen tarvita enää tietokonetta. Itseasiassa en edes enää osaa käyttää facea koneella, että se siitä sitten.

Mitä meille sitten kuuluu? No ihan hyvää, Mangusti aloitti elokuun lopulla perhepäivähoidossa ja minä jatkoin koulussa, kivittäkää vaan, mutta tämä oli paras ratkaisu meille tässä tilanteessa, sekä myös pitkällä tähtäimellä. Aikaisemmalla koulutuksellani kun ei kovinkaan huippuduuneja saa, ei vaikka haluaisi. Kesä oli ja meni, kohta on mennyt syksykin. Vaikka kesästä ei tullutkaan niin lämmin ja aurinkoinen, kuin olisin toivonut, kerettiin me silti nauttimaan auringosta ja ihan perus-suomikesästä. Kuvista vähän tästä fiilistelyä, näin ehkä muutaman kuukauden jäljestä. Kovasti oli keväällä tarkoitus tehdä Mangustin 1v kunniaksi se synnytyskertomus, mutta nyt se tuntuu enää vain jotenkin tyhmältä. Tosin kaikki tutut ovat varmasti kuulleet sen useampaankin kertaan, säästetään siis heitä. Eipä tässä muuta, yritetään palailla vähän nopeammin kuin viimeksi ;) (tiedän, tiedän, kuultu jo...)

-Jannina