Kuukausikuulumisia 5kk

En enää edes jaksa päivitellä, kuinka nopeasti aika menee. Me käytiin taas neuvolassa, meillä on kyllä niin ihana neuvolatäti, ettei parempaa olisi voitu saada! Ihan ensimmäisellä kerralla vähän hirvitti, sillä meillä oli sijaisena joku vastavalmistunut kirjaviisas, jonka mukaan oli vain yksi tapa tehdä asioita. Voi sitä helpotuksen määrää, kun seuraavalla kerralla oven avasi meidän omamme. Tämän tädin kanssa juttu luistaa ja hän ymmärtää, että lapsia on erilaisia aivankuten vanhempiakin. Lisäksi hänellä on omiakin lapsia, joten käytännönkokemustakin löytyy. 

Mutta siis niihin kuulumisiin, meidän minineitimme kasvaa edelleen omalla pituuskäyrällään tasaisesti, paino matkustaa nollakäyrällä ihan yhtä tasaisesti, eli hyvin syödään! 

Neidin mitat:

Pituus: 64,4cm (4kk 62cm)

Paino: 6890g (4kk 6335g)

Pää: 43,6cm (4kk 42,3cm)

Mittausten lisäksi saatiin rokotteet, tällä kertaa tuli viimeinen osa rotarokotetta, joka annetaan siis suun kautta. Ilmeisesti aikas makeaa nestettä tuo kyseinen on, sillä Mangusti on tykännyt siitä joka kerta ja tällä kertaa yritti järsiä pipettiä ikenillään. Pistettävät rokotteet menivät nekin paremmin, kuin edelliset. Nyt ensimmäisestä tuli vain pieni huudahdus, eikä toinenkaan jaksanut huudattaa kuin ihan hetken. Äitille suuri helpotus! Rokotteet ovat tärkeitä, enkä niitä jätä antamatta, mutta on se kipuhuuto vaan sydäntäsärkevää.

Mangustille on kehittynyt myös muutama uusi taito. Varpaat ovat vihdoin löytyneet, eivät tosin vielä suuhun saakka, sukat ovat siis vielä saaneet olla rauhassa. Mahalla ollessa noustaan myös ahkeraan käsien varaan, eikä selällään juuri haluta olla, mikäli näköpiirissä on joku, joka sieltä voisi nostaa pystyyn. Sitterissä yritetään myös istuma-asentoon, vaikka väkisin jos ei kukaan asiassa auta. Mangusti on kova antamaan pusuja ja halailemaan sylissä ollessaan, päristely on myös taas kova juttu.

Mangustin ruokailut ovat myöskin muuttuneet, edelleen tosin mennään pääsääntöisellä imetyksellä, josta olen erittäin tyytyväinen! Normaali ruokarytminä meillä on seuraavanlainen: aamupalana maitoa, lounaaksi kasvissosetta ja maitoa, välipalana maitoa, kai tätä voisi päivälliseksikin kutsua hedelmää/hedelmäsosetta, maitoa välissä ja iltapalaksi puuroa ja maitoa.

Kirjoittelin aiemmin hedelmäsoseiden hinnasta, ja kuinka tulee halvemmaksi ostaa valmiina. Nyt joudun vähän syömään puheitani, sillä olen tutkinut paremmin tuoteselosteita ja tarjouksia. Jos ostaa kauden hedelmiä ja tarjouksessa olevia, saattaa niillä päästä halvemmalla kuin tavalliset piltit/muksut yms. ainakin halvemmalla kuin luomusoseet. Luomusoseet ovat siitä kannattava vaihtoehto, että ne ovat 100% hedelmää/marjaa ilman mitään lisäyksiä. Kävin eilen kaupassa kurkkimassa soseita, ajatuksena ostaa uusia makuja, joita ei tavalliselta hedelmätiskiltä saa. Hyllyyn jäivät, sillä en ihan ymmärtänyt miksi vauvojen soseisiin tungetaan lisäksi sokeria? Eikä vadelma ja mustikka ole tarpeeksi makeita itsessään?

Miten meillä sitten syödään hedelmiä? Mangusti on siitä helppo, ettei arastele karkeampaakaan ruokaa, joten hedelmät ovat olleet kohtuullisen helppoja syöttää. Banaani menee haarukalla muussattuna tai kahtia halkaistuna suoraan syötettynä, mustikoita sekoittelen puuroon (jäähdyttää puuron samalla oikean lämpöiseksi) suoraan pakastimesta, omenan soseuttamista kokeilin kahdella tavalla, ensin suoraan soseeksi ja toinen keittämällä pienessä vesitilkassa ja sen jälkeen muussaus haarukalla. Keittämällä tuli paremman makuista, myös ilman lisättyä sokeria ;) Mangokin meni haarukalla liiskaamalla tarpeeksi pieneksi, mandariinia annoin imeskellä niin, että itse pidin lohkosta kiinni.

Hinnasta en meidän tapauksessa osaa sanoa, sillä Mangustin hedelmiä ei meille juuri erikseen osteta, vaan vanhemmat syövät niitä siinä missä Mangustikin. Sen verran voin sanoa, ettei Mangustin hedelmät juuri kauppaostosten määrää suurenna, eikä tarjoushaukan loppusummaakaan juuri kasvata, nimim kilo päärynöitä eurolla. 

Ihanaa naistenpäivää!

Kuten otsikkokin sanoo, ihanaa naistenpäivää kaikille upeille naisille!

Meidän lauantaista teki erikoisen vauvauinnissa ensimmäiset syväsukellukset, jotka sujuivat hyvin meidän vesipedon kanssa, sekä maailman paras naistenpäivänlahja!

Arvaatteko mikä se on?!?

Oi kyllä! Me saatiin Mangustin kanssa iki-ihana ja niin kauan himoittu Stokke Tripp Trapp. Rakastan! Mä niin rakastan, oi tätä materialismin ihanuutta! Ja ihmiset vielä kehtaavat väittää, että mulle on hankala ostaa lahjoja, ei ollenkaan, kuhan se blingaa tai siinä on se juju ;) Design toimii aina, ja niin myös tänään, kun kannettiin kotiimme ihka ensimmäinen virallisestikkin designiksi leimattu kaluste. Voihan rakkauspakkaus, voisin hehkuttaa loputtomiin. 

Valitsimme mustan, koska muutkin ruokapöydän tuolimme ovat mustia. Siitä tuli luonteva osa kalustusta, kuin se olisi aina ollut siinä. Ja koska se on puuta, sen voi aina maalata eriväriseksi!

Tämä ostettiin uutena, koska ihmiset pyytävät törkeitä hintoja kirppareilla. Siis oikeasti, kymmenen vuotta vanhasta tuolista 100€? Millä logiikalla? Itselläni ei olisi ollut mitään käytettyä vastaan, mutta ihan noin kalliilla en kyllä toisten jäljiltä osta. Tai "muutaman vuoden vanha 150€", ovh kuitenkin on 179...Joten maksettiin se 30€ enemmän ja haettiin tuliterä ja takuunalainen tuoli. Meidän tarkoituksena ei kuitenkaan ole luopua tuolista moniin vuosiin, vaan käyttää taaperotuolina ja sen jälkeen Mangusti saa sen omaan huoneeseensa (jos/kun sellainen on) työpöytänsä ääreen.

Muita Tripp Trapp faneja?

-Jannina

Palautumista ja siihen vaikuttamista

Raskauden alussa, kun maha oli pelkkää turvotusta, oli se silti ihana ja rakas, joka kasvoi päivä päivältä. Se oli ihana ja söpö, ylpeydellä kannettava ja vaatteilla korostettava sinne rv 20 saakka. Sen jälkeen se alkoi painaa ja tehdä oloa tuskaiseksi. Vaaka näytti tasasen tappavasti kasvavia lukemia, hidastumatta. Lopussa vaa'alle astuminen alkoi olemaan jo tuskaa, eikö tämä koskaan lopu. Ei se loppunut. Viimeiset kolme viikkoa mentiin turvotuksen takia +/- 1kg. Paino oli kivunnut huippuunsa, niin korkealle että hävettää myöntää, raskaudesta huolimatta. Vähemmästäkin kävi mielessä, että mitenkä tästä enää tehdään ihmiseltä muistuttava kroppa. Saisinko enää ikinä takaisin omaa entistä olomuotoani.

Loppuraskauden pullapossu, turvonnut jokaiseen suuntaan.

Kun Mangusti sitten vihdoin syntyi, oli se roikkuva nahkalöllykkä ihanin näky maailmassa. Omat varpaat olivat näkyvissä! Turvotusta vielä jäljellä, mutta ah silti niin paljon lähempänä omaa kokoa. 

Viimeinen masukuva, pari viikkoa ennen synnytystä

Viikko synnytyksen jälkeen

Kohtuullisen rumahan se on, mutta kasaan menossa!

Koko syksyn lohdutin itseäni, että tammikuussa voin aloittaa urheilun oman kropan takaisin saamiseksi. Se oli mantrani, jolla kestin jatkuvan painonnousun.

Oliko kyseessä sitten geenit vai täysimetys, mutta kiitollinen olen silti. Turvotuksen kadottua myös maha alkoi kursiutua paikoilleen vauhdilla, parissa kuukaudessa jäljellä oli vain pari kiloa, ilman että olin tehnyt mitään.

Tammikuu vihdoin koitti, ja vatsalihakset olivat melkein takaisin kiinni toisissaan. Aloitin treenaamisen ja aavistuksen katsomaan käsieni perään. Ne tuppaavat tuuppaamaan suun täyteen herkkuja, heti kun aivot ovat poissa pelistä, eli nälkäisenä/väsyneenä/myöhään illalla you name it! Treenaamiseni koostuu puhtaasti kotitreenistä ja reippaista lenkeistä. Kotitreeninä teen kahvakuula, tai ainakin tarkoituksena on, kaksi-kolme kertaa viikossa. Välillä on tullut repsahduksia, enkä ole treenannut kertaakaan koko viikon aikana. Aina en ole myöskään jaksanut syödä oikein, mutta repsahduksista ja satunnaisista herkutteluista huolimatta, on elämäntapojen peruspohja, pysynyt. Katson tarkemmin, mitä ja miten ruokaa suuhuni tungen, eikä liikunta ole enää pakkopullaa tai inhottavaa hikijumppaa.

Tyytyväisenä olen huomannut muutosta parempaan. Se tasainen pehmokerros, joka raskauden aikana vuorasi kroppani, alkaa olemaan poissa. Itseasiassa tähtäimessä ei ole enää samanlainen kroppa, kuin ennen raskautta, nykyään ihanteena on fit. Tahdon lihaksia, olla hoikka olematta laihaläski. Aivan fitness-kisakuntoon en pyri, enkä tahtoisikaan. Yksinkertaisesti vaan timmiin lihaksikkaaseen kroppaan. Sellaiseen, jonka eteen tehdään töitä, vuodatetaan hikeä ja syödään kunnolla. 

Kuvat tammikuun alussa ja nyt. 

Vielä on matkaa, mutta uutta intoa löytyy. Mahasta on kadonnut taas pari senttiä ja lihakset on herätetty takaisin käyttöön. Kahvakuula on jäänyt tavallisille painoille kakkoseksi, loistavaa treeniä, mutta välillä kaipaan vaihtelua. Ja tällä kertaa peruspainot ovat se juttu. Ensi viikolla on tarkoituksena käydä hakemassa salikortti, kun saatiin Mangustille sovittua parin tunnin hoitojärjestelyt. En tiedä onko uuden voimakkaamman motivaation takana alkaneen kevään muistutus pian saapuvasta kesästä, vaiko kenties manducan säätöjen kiristäminen taas muutamalla sentillä, mene ja tiedä, mutta tästä otetaan kaikki irti!

ps. tänään 95 kyykkyä!

-Jannina

Mites muiden palautuminen? Vaatiko töitä vai suklaata?

Herkkupeppu vai herkkupeppu

Kevät on virallisestikin alkanut, tai ainakin siltä vielä viimeviikon lopuilla näytti. Viikonloppuna tuli räntää ja oli ällöä, tänään on vain harmaata. Mutta kaiken pelastaa laskiainen, ei päästä pulkkamäkeen tai edes peppumäkeen, mutta pullaa saadaan silti! Ensimmäiset laskiaspullathan tehtiin jo helmikuun alussa...ups...mutta nyt virallisten päivien kunniaksi tein eilen vielä uuden puolen litran pullataikinan ja pyörittelin pari pellillistä pullia.

Taikinan tein ensimmäistä kertaa koneella, se selittänee pullien aavistuksen hassun koostumuksen, ainakin omaan käteen. Hyviä ne ovat, mutta jotenkin vain eivät täydellisiä, toisin kuin viimeksi käsin alusta loppuun saakka väännetyt.
Meillä laskiaispullat syödään ehdottomasti mansikkahillolla, itsetehty on jo valitettavasti loppunut, joten kaupan hyllyltä saa kelvata.
Itse pullista jätin tällä kertaa voit ja sokerit päältä pois, en edes voidellut kananmunalla, koska en tahtonut sokeriaan ympääriinsä tiputtelevia versioita, kermavaahto hoitakoon sen homman.

Ne näyttää sämpylöiltä :D

Näin, viikko aloitettu herkkupeppuilemalla, mutta koska kesällä on vieläkin tarkoitus olla se oikea herkkupeppu, niin olen päättänyt lähteä Motiviren haasteeseen mukaan, 31 päivän kyykkyhaaste siis tiedossa ja koska aloitus on vasta huomenna, on rästejä jo valmiiksi kalenteriin merkattuna, jei! Haasteen virallisen sivun löydät tästä, haaste löytyy myös facebookista, jos innostut lähtemään mukaan. Viimeisenä päivänä 250 kyykkyä, huhhuh hirvittää jo valmiiksi, mutta pässin itsepäisyydellä mennään ja aprillina on peppu jo korkeammalla synttäreitä varten, vai mitä?

Laskiaispullat hillolla vai mantelitahnalla? Lähteekö kukaan muu kyykkyhaasteeseen?

-Jannina