Olipa viikonloppu!

Kuulumisia näin pari päivää perästä :D Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppu, joka tuntui viikonlopulta. Meidän viikonloput starttaa lauantai-aamuisin vauvauinnilla. Arkena emme Mangustin kanssa herää kelloon, mutta lauantaisin heräämme. Kello soi yleensä kello kahdeksan pintaan, jotta Mangusti kerkeää syödä rauhassa (1,5h syömättömyyden sääntö). Siinä sitten keitellään kahvit ja keräillään tavarat. Tällä kertaa ei mukaamme tullutkaan isimies vaan äitini, Mangustin mummu.

Olimme viime kerralla sukelluttaneet Mangustia ensimmäisen kerran, ja silloin sen hoiti ohjaaja. Tällä kertaa pääsin itse sukelluttaa ja kokeiltiinkin sitä jo kahdesti. Mangusti ei ole sukelluksesta moksiskaan, imeskeli vaan nyrkkiään ja pyydysteli ankkoja altaasta. Vähän taisi neiti käydä hitaalla, sillä innostui polskuttelemaan ja läiskyttelemään vettä vasta viisi minuuttia ennen vuoron päättymistä. Uinnin jälkeen käydään saunassa lämmittelemässä ja sen jälkeen nopeasti pesut ja vaatteet päälle. Täytyy tehdä tilaa seuraavalle ryhmälle.

Perus lounas: Kanasalaatti!

Uinnin jälkeen veimme Mummun kotiin ja jäimme hörppimään aamukahvit rauhassa, Mummu valmistui lähtemään muodostelmaluistelun sm-kisoihin, joten pitkäksi aikaa emme jääneet jalkoihin pyörimään. Kotiin päästyämme meitä odottikin yllätys, isimies oli käynyt kaupassa, siivonnut ja laittanut ruoan valmistumaan, ehkä meidän kannattaisi jättää se useamminkin kotiin yksin. Ruokana oli oikein herkkua, valkosipulikermaperunat, pihvejä ja punaviinikastiketta nam nam!

Kuva lainattu netistä

Ihan ei ruokaa keretty syömään, ennen kuin vieraat olivat jo ovella. Kylään tuli Mangustin kummitäti meidän kummitytön kanssa. Vitsi miten iso tyttö hänestäkin on jo kasvanut! Neiti 3v osaa jo vaikka mitä! Käytiin illasta Kaaressa pyrähtämässä, kokeilemassa leikkihuonetta, vähän erilaisia leluja isommalle neidille. Me ollaan Mangustin kanssa käyty huoneessa jo aikaisemminkin vaipanvaihdossa ja syömässä, nämä kerrat ovat vaan tainneet olla arkena, sillä huone on ollut huomattavasti tyhjempi. Tällä kertaa oli melkoisen täyttä ja äänentaso sen mukainen. Ihan ei soveltunut huutamiset ja kiljumiset meidän neidille ja itkuhan siitä pääsi. Hetken aikaa odoteltiin ulkopuolella huoneen tyhjenemistä, ja kokeiltiin uudestaan, paremmalla menestyksellä.

Haettiin vielä Hesestä kotiin ruokaa, tiedättekö mikä on jonossa seistessä kaikista inhottavinta? Se kun se kassalla oleva asiakas ei tiedä, mitä haluaa. Tai ei tiedä, mitä lapset haluaa ja nehän ovat jo nätisti ravintolan toisessa päässä pöydässä istumassa. Sitten siinä juostaan edestakaisin pähkäillen mitähän tuo ja tuo toivovat juotavaksi tai burgerinsa väliin. Älkää kiltit ikinä tehkö noin! Siinä ei pala kuin hermot, kaikilla. Illalla kannustettiin Suomi voittoon ja tuijotettiin Putousta, Isimies oli lähtenyt poikien kanssa keskustaan kannustamaan, joten meillä oli Mangustin kanssa omaa aikaa.

Tein ihan itse hernekeittoa! Eikä ollut Jalostajan tölkistä

Sunnuntai meni rauhallisesti, maattiin kaikki sohvalla ja jumitettiin. Pitkästä aikaa näinkin rauhallista! Päikkäreitä nukuttiin ehkä yhdet tai kahdet, vaatteet puettiin vain pikaista ulkonakäymistä varten päälle ja riisuttiin heti kotiintultua pois. Oli siis oikein kunnon sunnuntai!

Mitäpä meille?

Kuten eilisessä postauksessa mainitsin, me yritämme elää myös seinien ulkopuolella. Tästä huolimatta ollaan yritetty pitää Mangustille tiettyä rytmiä, helpottaa pienen elämää ja sitä kautta myös meidän. 

Meidän normipäivä on suunnilleen tämän näköinen:

Aamulla herätään 7.30-9.00 Jos seitsemän jälkeen, niin yleensä valvotaan puoli tuntia ja nukahdetaan tunniksi takaisin. Aina ei ole niin hyvä tuuri, vaan ylös on noustava. Aamuimetys tapahtuu kylkikyljessä sängyssä, oli kello mitä hyvänsä. Sen jälkeen on vaipan ja vaatteiden vaihto ja siirrytään olkkariin. 

Äidin aamiaisena on puuroa ja jos oikein väsyttää, myös kahvia. Aina en pelkästään itseäni varten jaksa keitellä. 

Aamun Mangusti leikkii leikkimatolla tai viltillä lelujen kanssa.

Mangustin lempileluja ovat soivat ja värikkäät Fisher-Pricen lelut. Näitä jaksaa tuijotella ja kuunnella, silloinkin kun muuten ärsyttää. Me tosin osaamme jo sanat ja melodiat ulkoa ;)

Mangustin leikkiessä laitan itseni valmiiksi ja pakkailen tavarat, mikäli olemme johonkin päivän aikana lähdössä. 

Noin 11-12 Mangusti syö lounaansa, nykyään pari jääpalaa kasvissosetta ja päälle maitoa. 

Lounaan jälkeen on päikkäriaika, yleensä ne kestävät 2-3tuntia, ja sen verran unta näyttää olevan tarpeellistakin. Pienemmillä päikkäreillä on kiukkutakuu, silloin on väsy vähänväliä, mutta nukkua ei malttaisi.

Mangustin päikkäriaika on minun aikaani, silloin tehdään kotityöt ja jos keretään, niin suunnitellaan blogia. 

Klo 15 heräillään siis päiksyiltä ja syödään maitoa. Imetyksen jälkeen saatamme lähteä käymään jossain, jos emme ole lähteneet vaunuillen päikkäreiden ajaksi, silloin palaamme näihin aikoihin kotiin. Mangusti pääsee leikkimään ja minä alan laittamaan päivällistä. 

Klo 17-18 on useimmiten uudelleen nälkä, parhainta on huutaa samaan aikaan vanhempien ruokailun kanssa. Eihän äiti saa syödä ensin, ainakaan Mangustin mielestä.

Klo 18.30 on suihkun aika, jos suihkutellaan. Sen jälkeen kuivaillaan rauhassa ja otetaan vielä ilmakylpyä. 

Klo 19 syödään iltapuuro hedelmäsoseen kanssa, sose jäähdyttää puuron nopeasti syömävalmiiksi. Puuron lisäksi syödään myös maitoa ja välillä onkin temppuilua, ettei Mangusti nukahda tissi suussa. Yleensä onnistun siirtämään sylistä sänkyyn neidin ollessa hereillä. Nukahtaminen kestää vaihdellen parista minuutista pariinkymmeneen. Harvemmin kuitenkaan enää tulee raivareita. Luojan kiitos. Useimmiten Mangusti juttelee mobilelle tai pinnissuojan nalle puhin hahmoille ja nukahtaa, kun päivän kuulumiset ovat kerrottu. 

Yleisin aika ensimmäiselle yöheräämiselle on kolmen ja neljän välillä, sen jälkeen herätään vasta seitsemältä. Aina ei kuitenkaan näin helpolla päästä ja Mangusti herää kahdesti tai useammin yössä, silloin olen itse aivan rikki. Olenkin ehkä päässyt liian helpolla öiden kanssa, kun neiti on osannut nukkua yönsä aina hyvin.

Kuulostaako rytmi tutulta? Mites muiden yöt? 

-Jannina

Äitiyden musta aukko

Tiedättekö sen katoamisen, jonka jokainen äidiksi tuleva tekee, sen jota jokainen raskaana oleva vannoo välttävänsä? Se on yllättävän helppoa, samoin kun on yllättävän helppoa unohtaa mitä teki viime viikolla, tai toissapäivänä. Oletko joskus kysynyt joltakulta äidiltä, mitä tämä teki äitiyslomalla? "En muista, tuskin mitään ihmeellistä" "oltiin vaan ja pyöritettiin arkea" taitavat olla yleisimmät vastaukset.

Itsehän myös vannoin, että elämää on lapsenkin kanssa. Onhan toki, mutta kaikki on muuttunut. Ja sitä muutosta vastaan on turha taistella, häviät kuitenkin. Ei lapsen tulo maailmaan ole maailman loppu, se vain muuttaa sitä, erilaiseksi ihanaksia ja paremmaksi. Me kahvitellaan ystävien kanssa, liikutaan ulkona ja käydään kylässä, ollaanpa jopa käyty juhlimassakin isimiehen kanssa. Hoidettu parisuhdetta leffailloilla ja vietetty kynttiläiltoja kotona. Mutta silti aina välillä on aistittavissa sitä pelkoa ja ennakkoluuloja lapsen kanssa elämisestä, sieltä toisesta päästä. Jotenkin tuntuu, että pelätään meidän olevan vain kakkavaipoilta haiseva kasa vieraita, joiden kanssa ei enää muusta, kuin äidinmaidon paremmuudesta puhuta. Tuntuu, kuin meitä olisi vaikea ottaa vastaan, ne paikat joihin ennen vinguttiin kylään, nyt ei mahdu tai on muuten vain huono hetki. Sattumaako? Ehkä, mutta vibat tulee silti.



Ehkäpä sinne mustaan aukkoon ei sukelletakkaan pelkästään omin avuin, joskus sinne saa pientä tuuppausta. Eihän äidit lähde ulos!

Toisaalta onhan täällä mukavaa, pari viime viikkoa on kadonnut. Siis hävinnyt ajasta, ollaan me tehty vaikka mitä, mutta silti ne vain hävisivät johonkin. Jotenkin vain ne tunnit sujahtavat ohi, vaikkei tekisi muuta kuin pärisyttelisi Mangustin kanssa sohvalla. Esimerkkinä GTA, siis se peli jota odotettiin, on ollut hyllyssä sen saapumisesta saakka. Millä ajalla sitä kerkeää pelaamaan? Päikkäreillä siivotaan, kokataan ja tehdään muut roikkuvat hommat. Mahan kanssa oli helpompaa, herättyä pystyi vaan kömpimään sohvalle ja laittaa koneet päälle. Nyt joku vaatii huomiota ennen sängystä nousua. Ehkä mä vielä löydän sen ajan...ehkä.

Muita jotka ovat sukeltaneet mustaan aukkoon? Tykkäätkö vai vihaatko?

Kuvat netistä.

-Jannina

Mitä äidillä on päällä?

 Oma pukeutumiseni on taas alkanut kiinnostamaan, ehkä jotain tekemistä omalla koolla? Painon puolesta jo siinä missä ennen raskauttakin, mutta koostumuksessa on vielä mentävää. Vielä on vähän löllöä jäljellä, tosin olihan sitä jo ennen raskauttakin. Laihdutus on siis jo tehty, mahan ihokin jo melkein kokonaan palautunut, enää täytyy kiinteytyä.

Omat sääntönsä vaatteisiin luo imetys, ihan mitä tahansa ei voi pitää päällä. Tai voi, jos tahtoo riisuutua kokonaan aina ennen Mangustin syöttämistä. Kaapissa olisi tyköistuvia neuleita talveen, mutta ne on sen verran tuskasia vedellä korviin kolmen tunnin välein, joten saavat pysyäkin kaapissa. Tässä uusi lempparineule, pitkä ja löysä. Pussi suorastaan. Ja silti se vaan on kiva päällä. Helppo vetää korviin imettäessä, muttei näytä imetyspaidalta. Itseasiassa en omista kuin yhden imetyspaidan, toppeja en yhtään. En tykkää niistä, missä koko rintamus on erikangasta ja roikkuu lärpäkkeenä, hyi.

Surutta olen venyttänyt tavallisten toppien kaula-aukkoa vielä vähän alemmas. Ne samaiset topit kun venyivät jo masun päälle. Uusitaan, kun imetys loppuu. Toppien päällä on usein villatakki tai löysä neule, kauluspaitakin on jees nappiensa vuoksi. Housuina käytössä on legginsit, tiedän ne ei ole housut, tai dr.Denimit, ne on parhautta. Normaalilla vyötäröllä ne joustaa ja imasee melkein kaiken löllön masusta allensa ja piilottaa jenkkikset. M-kokoiset ostin alkuraskaudesta, kun tavalliset farkut ahdisti. Nyt käytössä on S-koko, kylmillä säillä M sukkiksien kanssa. 

Mukavasti pullottavat taskut saavat nätin pömppiksen aikaan... Kuvan ideana kuitenkin oli näyttää talvivarustusta, silloin kun oli pakkasta... Uusi hightec Icepeakin takki ja toppikset, näillä tarkeni vedellä kauppareissu vaunuillen.

Mitäs pidätte pussineuleesta? Lemppari vai inhokki?

Mangusti 4kk neuvolakuulumiset ja soseiden kokeiluja

Mangusti täyttää huomenna jo 4kk, kliseistä, mutta aika on todellakin mennyt nopeasti! Eilen käytiin neuvolassa, kriittiset mitat meidän minillä ovat 62cm ja 6335grammaa. "Hymy tyttö. Kasvu ok" "Terve ihana tyttö. Kasvu ja kehitys ok. Hieno iho." Siinä osa neuvolatädin ja lääkärin kommenteista. Neuvolatädin mukaan kiinteillä ei ole kiire, kasvu on kuitenkin tasaista, eikä nälkää näytä näkevän. Lääkäri totesi, ettei lisäenergia jo tässä vaiheessa välttämättä pahasta ole, on kuitenkin niin pieni. Lähinnä kai pelkäsi laihtumista liikkeelle lähdettäessä.

Mangustin taidoista: Vielä ei käännytä selältä masulleen, mutta yritetään jo. Kiinnostustakin kääntymiseen on ollut vasta reilun viikon verran. Pystyssä sen sijaan tahdottaisiin olla kokoajan. Selällään pusketaan taaksepäin, nostetaan siis takapuoli ilmaan ja liu'utetaan hartioita taaksepäin. Liikkeellä siis ollaan, vaikkei ihan niin kuin normaalisti ehkä olettaisi. Leluihin myös tarrataan jo kiinni, niitä seurataan tarkkaan ja yritetään maistella, pienien käsien koordinaatio ei vaan ole vielä ihan huipussaan ja välillä meinaa haroa tyhjää lelua kurottaessa.

Jatkossa kuukausikuulumiset löytyvät kaikki kuukausikuulumiset -hakusanan alta.

Yösyömiset ovat lisääntyneet nyt vakituiseen yhdellä, joten päätettiin alkaa opettelemaan puuron syöntiä. Tällä viikolla ollaan nyt kolmesti maisteltu Semperin riisipuuroa, joka soveltuu 4kk eteenpäin. Puuron sekaan ollaan lisätty vähän mangososetta jäähdyttämään puuro nopeammin ja hyvin näyttäisi maistuvan! Vähän tosin vielä harjoitellaan, ettei lusikan tarvitse olla kokoajan suussa, vaan se ruoka jää sinne silti. Masu on kestänyt kokeilut hyvin, eikä masuvaivoja ole näkynyt, onneksi. Tokana yönä jäikin jo ensimmäinen yösyöttö pois ja sain itsekkin nukkua harvinaisen pitkän pätkän kerralla, ehkä me vielä päästään tähän tyyliin vakituisesti.

Tänään kokeiltiin myös pottua, se ei ollut ollenkaan niin hyvää, kuin puuro.

Ensimmäinen pottu kiehumassa

Itsetehdystä soseesta ei tullut ollenkaan niin sileää, kuin kaupan vastaavasta. Vähän oli kakomista, mutta kyllä me se lusikallinen soseesta saatiin alas. Ajattelin tehdä soseet jatkossakin itse, joten parempi vain totutella heti vähän karkeampaan ruokaan. Kunhan päästään kunnolla vauhtiin soseiden kanssa, meinaan tehdä isompia satseja kerralla ja pakastaa jääpalamuotteihin eri makuja. Pieni hintavertailu antoi kunnolla motivaatiota tehdä soseet itse,

Valmissose: 0,49€/kpl

Peruna: 0,59€/kg (tarjous 1€/2kg)

Tulee siis huomattavasti halvemmaksi tehdä itse, ja kun tosiaan tekee isomman satsin kerralla, ei hommakaan ole kovinkaan raskas tai aikaavievä. 

Hedelmäsoseet ovatkin sitten omalukunsa, hedelmät ovat tällä hetkellä erittäin kalliita, joten valmiit purkit tulevat huomattavasti halvemmaksi. Taidetaankin siis ostaa ne valmiina, kunnes aloitetaan sormiruokailu ja syödään hedelmät sellaisinaan. Tosin näissäkin soseissa olen tarkkana, ostan vain 100% hedelmäsosetta, osassa kun on puolet mehua.

Vauvauinti

Aloitimme Mangustin kanssa vauvauinnin lauantaina, Facebookissa jo asiasta hieman vinkkailinkin. Vauvauinnin tarkoituksena ei ole opettaa jokaista 3kuukauden ikäistä uimaan itsenäisesti, vaan tottuttaa veteen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan, pitää hauskaa koko perheen kesken.

Kuten kaikissa muissakin Mangustia koskevissa päätöksissä, tein taustatutkimusta ja vertailin ja pähkäilin vaihtoehtojen välillä. Lopulta sijainti ja uinnin ajankohta sanelivat päätöksen. Arkisin olisi paljonkin uinteja tarjolla, useammassa eri uimahallissa, mutta se tarkoittaisi väistämättä isimiehen poisjäämistä. Se ei ollut vaihtoehto, jotenka päädyttiin Pikku Delfiineihin lauantairyhmään. Eikä muuten harmita! Pikku Delfiinit on aloittanut toimintansa jo vuonna 1997, joten kokemusta näillä kavereilla jo on. Vauvauintia kontrolloidaan ja valvotaan, eikä sitä kukatahansa edes saa tarjota, joten mikä tahansa vaihtoehto on varmasti yhtähyvä.

Usein vauvauintia pidetään kalliina harrastuksena, ja onhan se kohtuullisen tyyris. Mutta hinnan rakenne on kuitenkin selkeä ja hyvä. Jos kaksi aikuista maksaa pelkästään uimaan jo 12€ ja vauvauinti 18,5€ sis ohjatun uimisen, 1lapsi + 2aikuista, lämmitetty allas ja yleisöltä suljettu uimahalli, ei hinta enää tunnukkaan niin pahalta. Joten hinnan ei kannata antaa säikäyttää, meidän rinsessa ainakin tykkäsi! Ehkä Mangustista kuoriutuu kunnon vesipeto, toiveena ainakin olisi. Äitinsä kun pelkäsi pienenä vettä hysteerisesti, vesiliukumäet olivat kivoja, kunhan ei roiskunut...

Uiminen ei itsessään vaadi kovin suuria sijoituksia, uimapuku ja mahdollinen uimavaippa, riippuen uimahallista ja seurasta. Pikku Delfiinit vaativat jokaisella alle 3 vuotiaalla uimavaipan, sekä alle vuoden ikäisillä tietyn mallisen uimapuvun. Lisäohjeistuksena on syöttää vauva vähintään 1,5h ennen uinnin alkua. Meillä tämä tarkoitti lauantain herätyskelloon heräämistä, mutta Mangustia ei onneksi moinen haittaa, varsinkaan kun heti pääsi syömään. Näillä eväillä säästyimme kakkavahingoilta, jotka ovat kuulemma onneksi muutenkin erittäin harvinaisia, sillä se tarkoittaa uintivuoron päättymistä ja loppujen vuorojen perumista siltä päivältä.

Uimavaippoja on melkein kaikilla vaippavalmistajilla, niin kertakäyttöisinä kuin kestovaippoinakin. Meillä suositaan kestoja tässäkin tapauksessa, tuntuisi tyhmältä maksaa 5€ viidestä vaipasta, kun 15€ maksaa kestovaippa, joka ei juuri käytössä kulu.

Kuva

Me päädyimme ImseVimsen uimavaippaan, puhtaasti sen koon ja saatavuuden takia. Mion vastaavissa s-koko päättyi jo 7kg, kun taas ImseVimsellä S-koko on 6-8kg. Juuri ja juuri 6kg painavalle Mangustille siis huomattavasti fiksumpi ostos. Vaipan lisäksi Jesper&Juniorista löytyi sopivan kokoinen uimapuku, kireillä lahkeilla ja paikallaan pysyvillä olkaimilla. Näillä pärjäsimme loistavasti ja alennuksien jälkeen ei setille tullut hintaa kuin vajaa 20€, ei siis paha. Itse mahduin luojan kiitos vanhaan urheiluun tarkoitettuun uimapukuuni, ehkä vielä kesään mennessä kehtaan laittaa bikinitkin julkisesti.

Kokemusta vauvauinnista ei vielä ole kuin yhdestä kerrasta, mutta kunhan päästään vauhtiin, niin kirjoittelen uuden postauksen. Ensi kerralla jo ehkä sukelletaan, hurjaa!

Onko teistä joku ollut vauvauinnissa? Tykkäsittekö?