Välikauden topit ja flopit

En enää viitsi kirjoittaa pelkästään välikauden hankinnoista, ne ovat varmasti kaikilla jo hankittuina, varmaan valtaosalla jo toppavarusteetkin. Joten ajattelin kirjoitella arvostelua meidän vaatteista, mikä osui napakymppiin ja mikä ensi kerralla skipataan. Meillä ainakin välikausi jatkuu vieläkin ja näyttää jatkuvan vielä tovin, joten testissä vaatteet ovat todella olleet tuolla konttaavalla vauhtihirmulla.

Oma ajatusmaailmani vaatteista on, että käyttöön ne on hankittu, niihin on panostettu, jotta ne kestävät, ei jotta saisimme kauppareissuilla Prismassa esitellä meidän taloustilannetta. Jotenka meillä ei ole ykkös- tai kakkoshaalareita, meillä on käyttövaatteita. Ja tässä ne ovat: 

Haalarina meillä on Polarn och Pyretin, tuttavallisemmin Popin, haalari irrotettavalla fleece-vuorella. Tällä ollaan menty syyskuusta asti, säällä kuin säällä. Kangas on kestänyt hyvin, mitään käytönjälkeä ei näy, vaikka äitiä ehkä vähän hirvitti Mangustin laittaessa polvet todelliseen testiin hiekotetulla asvaltilla... Mutta onneksi puku lunasti lupauksensa ja kesti! Kuriksia ei meidän taloudessa ole, sillä tämä haalari lupaa 10 000 vesipilarin ja hyvin on vettä pitänyt, edes kosteus ei ole siirtynyt sisävaatteisiin.

Irrotettava fleece oli se juttu, joka ratkaisi haalarikysymyksen. Näillä säillä (+10) mennään ilman fleeceä ja lämpötilan ollessa nollassa tai jopa vähän alle, kuten parina päivänä, on fleecen lisääminen väliin pitänyt neitokaisen hyvin lämpimänä. Toki ollaan pelattu myös ylimääräisellä kerroksella sisävaatetta, ihan vain koska en jokapäivä jaksa fleeceä kiinnitellä paikoilleen ja seuraavana repiä irti, niin helpot kuin ne nepparit ovatkin. 

Koosta sen verran, että meitä kesällä myyjäkin varoitteli pienestä mitoituksesta, joten otettiin varuiksi 86cm ajatuksella, että pärjätään myös kevät. Ja nappiin meni, haalarissa on kasvuvaraa, muttei kuitenkaan liikaa. Apuja tähän on saatu vyötärön kiristysnauhasta, joka meillä on vedetty tiukimilleen.

Settinä meillä on ihastuttavan värinen NameIt-softshell, joka on ollut myös loistava. Toiminut ulkoillessa housujen kanssa loistavasti ja autoreissuilla puvun sijaan, kun ulkoilu on vain lyhyt. Housuina pariksi hommattiin ReimaTecin pökät. Aivan loistavat, mutta näissä meillä meni kokoarvio pieleen. Housut ovat 74 senttiset, ja vanhat puheet Reiman suurista koista eivät enää päde. Lahkeet nousevat nyt liikaa, harmittaa, koska tykkäsin housuista todella. Enkä tahdo myöntyä kuriksiin, joten nämä vettäkin kestävät vaatteet ovat ykkösiä. Housujen plussana kuitenkin ylhäältä alas asti tuleva vetoketju ja niiden korkeus, ne tulevat aikalailla kirjaimellisesti kainaloihin saakka, ei siis ole pelkoa vilkkuvasta selästä takki-housu yhdistelmässä. Summa summarum, välikausivaatteita voi jatkossakin hommata samalla kokoonpanolla, housuista vain isompikoko.

Sitten vähän äidin ja tyttären suuresta rakkaudesta, kengistä. 

Päivähoito aloitettiin elokuun lopussa stylenä pinkeissä leopardivanseissa, aivan mahtavat. Huipputyylikkäät ja varmasti mukavat, näissä on nimittäin pehmopohja, joka passasi loistavasti silloin vain konttaavalle vauvalle. Nämä menevät vielä juuri ja juuri jalkaan, täytyy käydä ostoksilla nämä jalassa, jotta saadaan käytettyä mahdollisimman paljon, ennen kuin joudutaan myöntämään tappio ja siirtämään ne syrjään.

Kaveriksi kangaskengille ostettiin Reiman kumisaappaat, hirmu hyvä ajatus, mutta ei ne kumpparit vaan toimi konttaavalla. Ei niin mitenkään. Jalka karkasi jatkuvasti ja kenkä raahasi perässä housujen jalkalenksun varassa. Käyttökertoja ei siis ihan hirveästi ole tullut, noh virheistä opitaan. Koitetaan kumppareita sitten uudestaan, kun meillä kävellään kunnolla.

Nyt viileämmillä säillä ollaan siirrytty Superfitin nahkakenkiin, sujahtavat jalkaan helposti ja myös pysyvät siinä. Nämä ovat myös kestäneet kosteuden ja vähän märän maan, ja ollaankin käytetty näitä myös silloin kun muilla on kumisaappaat, ihan vain Mangustin mukavuuden takia. Koitappa itse nousta seisomaan, kun kenkä on jossain aivan muualla kuin jalassa, hermo menisi vähemmästäkin ja niin myös meidän neiti-temperamentilla. 

Näillä ollaan menty tämä syksy ja mennään toivottavasti ensi kevätkin, katsotaan mennäänkö talvikin. On meillä toki toppapuku, talvikengät ja muut härpäkkeet, mutta tämän "etelän" talvesta kun ei koskaan tiedä, onko sitä vai ei.

Mites teillä? Oliko joku ulkovaate positiivinen yllätys vai pettymys? 

-Jannina

Mitä meille kuuluu?

Heipä hei! Long time no see ja sitä rataa... Kuinka laiska ihminen voikaan olla, kaikki jotka luulevat blogin pitämisen olevan helppoa ja nopeaa, ei se ole. Trust me, kokeilin! Into kirjoittaa on kyllä ollut, innosta ei vaan ole syntynyt tekoja. Kuvia on napsittu laiskasti blogia varten, ja tuntuu jotenkin tyhmältä kirjoittaa ilman kuvia. Tekemistä on ollut muutenkin ja ei ole ollut, miten sen nyt ottaa. En vain ole saanut aikaiseksi raahattua takamusta sohvalle ja läppäriä syliin, tai siis bloggeria auki, se takamus on kyllä ollut sohvassa kiinni välillä vähän liiankin ahkerasti.

Noh, nyt joka tapauksessa sain tämänkin sivuston auki, vauvavuosi on selkeästi ohi! Hah, aikaa ei ole enää sitäkään vähää, mutta kummasti saa enemmän aikaiseksi, ehkä se on toi jatkunut koulu, kun pakottaa tekemään asiat aikataulussa (tai ainakin melkein) ja konekkin on auki useimpina päivinä. Vaikka en todellakaan ole somesta luopunut, mutta kiitos puhelimen, ei siihen tarvita enää tietokonetta. Itseasiassa en edes enää osaa käyttää facea koneella, että se siitä sitten.

Mitä meille sitten kuuluu? No ihan hyvää, Mangusti aloitti elokuun lopulla perhepäivähoidossa ja minä jatkoin koulussa, kivittäkää vaan, mutta tämä oli paras ratkaisu meille tässä tilanteessa, sekä myös pitkällä tähtäimellä. Aikaisemmalla koulutuksellani kun ei kovinkaan huippuduuneja saa, ei vaikka haluaisi. Kesä oli ja meni, kohta on mennyt syksykin. Vaikka kesästä ei tullutkaan niin lämmin ja aurinkoinen, kuin olisin toivonut, kerettiin me silti nauttimaan auringosta ja ihan perus-suomikesästä. Kuvista vähän tästä fiilistelyä, näin ehkä muutaman kuukauden jäljestä. Kovasti oli keväällä tarkoitus tehdä Mangustin 1v kunniaksi se synnytyskertomus, mutta nyt se tuntuu enää vain jotenkin tyhmältä. Tosin kaikki tutut ovat varmasti kuulleet sen useampaankin kertaan, säästetään siis heitä. Eipä tässä muuta, yritetään palailla vähän nopeammin kuin viimeksi ;) (tiedän, tiedän, kuultu jo...)

-Jannina

Hyvää vappua

Hauskaa vappua kaikille lukijoille! :) Me ollaan tänään paisteltu lusikkamunkkeja eli pikamunkkeja ja laitettu simat jääkaappiin kylmentymään.

Munkit tehtiin Sunnuntain-munkinpaistorasvan pohjassa olevalla ohjeella, tuplasin vain annoksen ja hyviä ovat! Aavistuksen vaan taisi olla rasva paistettaessa liian kuumaa, sillä omaan makuun tuli aavistuksen liian tummia vaikka pari jäi vähän pehmeäksi sisältä. Noh, ensi kerralla sitten!

Simaa tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa itse, dan sukkerin ohje näytti tarpeeksi yksinkertaiselle. Mausta en vielä osaa sanoa, sillä meidän sima-maisteri on vielä töissä. Nopeasti ja helposti kuitenkin valmistuivat! Meidän lähikaupassa itseasiassa myytiin siman valmistusämpäreitä, eli 10 litran sanko, johon oli valmiiksi kerätty tarvittavat raaka-aineet ja tulostettu vielä ohjekkin mukaan, ei ollenkaan huono idea nykypäivän kiireisille ostosten tekijöille!

Huomisen suunnitelmissa oli brunssi keskustassa ja vapputorin kiertely, mutta vesisade uhkaa pilata suunnitelmat. Katsotaan mihin päädytään, ehkäpä jellonat-venäjä ottelua katsomaan.

-Jannina

Ensimmäinen matka

Me ihan repäistiin ja varattiin matka......tatatataa.....Tukholmaan! Minnepä muuallekkaan?! Ajateltiin, ettei Mangustin vielä tarvitse päästä etelän lämpöön, vaikka äidin ehkä tarvitsisikin. Jotenka risteily aka miniloma oli suuntaimessa. Olimme juuri isimiehen kanssa päässeet sopimukseen, että risteilylle lähdetään taas tänä kesänä, kun puhelimeni soi ja Mangustin kummitäti soitti pyytäen mukaan Tukholmaan. Aina joskus näinkin.

Isimiehen kanssa lähdemme perheen kesken elokuussa, ennen syksyn härdellejä, vielä hetkeksi hengähtämään ja kummitädin kanssa lähdemme nyt toukokuussa. Mukana toukokuun reissulla siis minä, Mangusti, Mangustin kummitäti sekä minun kummityttöni neiti 3,5v. Risteilystä tulee tällä kertaa hyvinkin totutusta poikkeava, sillä mennään puhtaasti lasten ehdoilla. Buffetti ja aamiaiset on varattu ensimmäisiin kattauksiin, pallomeren sijainti tarkastettu ja itkuhälyttimien patterit ladattu.

Tukholman päädyssä suunnitelmissa siintää Junibacken, perinteisen shoppailun sijaan. Harkitsimme myös Skansenia, mutta ajattelimme tämän olevan spesiaalimpi isommalle neidille. Olisiko kellään kokemusta Junibackenista? Netistä löytyy hyvin tietoa, myös suomeksi, mutta olisi kiva kuulla käytännön kokemuksia reissusta lasten kanssa. Myöskin risteilykokemukset kiinnostavat! Mitenkä hoitui ruokailut laivalla ja maissa? Entä oliko joku tavara ehdottomasti pakattava mukaan tai vastaavasti harmitti, että jäi kotiin? Me matkaamme Viking Linella, joten ilmeisesti päästään bussilla suoraan terminaalista ovelle?

Ihana rentouttava pääsiäinen!

Voihan vide! Meidän pääsiäinen oli ihana! Lähdettiin perjantaina aamusta a
jelemaan Nummelle, Mangustin kummitädin sekä meidän rakkaan kummityttömme luokse. Olemme viettäneet siellä pääsiäisen aina, tai ainakin se tuntuu siltä, sillä siitä on jo tehty perinne.
Olihan muuten pakkaamista, tämä oli ensimmäinen päivää pidempi reissu Mangustin kanssa, ja sitä tavaran määrää! Oli  Volvomme takakonttikin jo melkoisen täynnä. Menin sieltä mistä aita on matalin vaippojen kanssa ja ostin paketin muumi-vaippoja reissuun mukaan. Ei houkuttanut raahata kestoja edestakasin, takasinpäin vieläpä likaisina. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä Mangusti oli saanut jostain pienen vatsapöpön ja meillä olikin aikamoinen vaipparalli pääsiäisen ratoksi. Se olikin oikeastaan koko reissun ainut miinus.

Saavuttuamme määränpäähän oli kassien purkua ja kokkausta. Tein Mangustin ruoat vasta perillä, samalla kun teimme koko porukalle viikonlopuksi lounaat. Tarkoituksena oli tehdä makaroonilaatikkoa kasa jääkaappiin valmiiksi, mutta sinne olikin ilmestynyt jo laatikollinen lihapullia kermakastikkeessa, joten kokata ei tarvinnut kuin perunamuussi. Ajattelimme tämän olevan kätevintä, ja helpottavan paljon kun ei tarvitsisi kokoaikaa viettää keittiössä.

Perjantai oikeastaan kuluikin ulkona istuessa, saunaa lämmittäessä, illalla pienesti lasten kanssa saunoessa ja myöhään grillatessa. Lihat olin hakenut Espoosta Liha-Experteiltä, suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille, jotka vain pääsevät paikalle pyörähtämään! Ensimmäisenä iltana maisteltiin hevosenlihaa, oli muuten hyviä pihvejä! Myyjä niitä suositteli naudanlihan tilalle, lupasi pihvin olevan mureeta ja sitä se todella oli. Nam nam. Ilta jatkui myöhään, oli niin mukava istua rauhassa ja hieman poltella vesipiippua lasten nukkuessa turvallisesti mökissä.

Lauantaina aavistuksen väsytti, kun herätys oli kahdeksan aikaan. Valittaa ei voinut, sillä itseppä valvottiin. Isimies kapusi alakertaan keittämään puuroa kaikille ja sen voimin sitten tehtiinkin hieman puutöitä pihalla, Mangusti tosin skippasi tuon rehkimisen ja nukkui tyytyväisenä vaunuissa vieressä.
Iltapäivällä päiväunet maistuivat niin aikuisille, kuin lapsillekin ja illalla taas saunottiin ja grillattiin, tällä kertaa ainoastaan aikuiset. Ilta taas hieman venähti istuskellessa ja tähtiä bongaillessa, tähdenlentoja nähtiin useampi ja toiveita heitettiin.

Sunnuntaina ajeltiin jo kotiapäin, sillä isimiehelle alkoi pukkaa hieman kahvakuumetta auringonpaisteesta. Lisäksi olimme sopineet menevämme vanhemmilleni grillailemaan, sillä sinne oli matkassa myös muut sisareni perheineen. Serkukset pääsivät leikkimään vieretysten ja hieman kisaamaan kissalelusta....

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa pääsiäisen olleen rentouttava, joskin vähäuninen. Ollaan nautittu auringosta, hyvästä seurasta, grilliruoasta ja puusaunasta. Kesäkausi on siis avattu!

-Jannina

Mitenkäs muiden pääsiäinen sujui?

Lapsimessut, mitkäs muutkaan

Moikka taas pitkästä aikaa!

Mangustin maailma näyttää todella uinuvan keväthorroksessa, kun jokainen postaus alkaa samalla tavalla... No mutta, ei jäädä siihen sen enempää roikkumaan, tämähän on vain harrastus ;)

Mekin kävimme Lapsimessuilla, viime vuonna en päässyt ja raskaushormoonit aiheuttivat jopa muutaman kyyneleen tihrustamisen tuolloin. Tänä vuonna siis korjattiin asia, ja ai ai kyllä kannatti!

Messut olivat kyllä hyvät, koko pääsylippunsa hinnan arvoiset sanoisin. 16€ sisään tuntu kohtuullisen kalliilta, mutta kyllä siellä ihasteltavaa ja hiplattavaa oli kokorahan edestä. Näytteitäkin jaettiin ja ruokia koemaisteltiin, tällä kertaa Mangustin eikä äidin toimesta! Nuo messut tulevat varmasti olemaan meidän kalenterissa jatkossakin, sen verran siellä oli lapsillekin puuhaa, että jahka Mangusti kasvaa niin varmasti viihtyy hänkin messujen temppuradoilla, sen verta hurjapää on tuo meidän neiti.

Messusaalis

Meillä ei varsinaisesti ollut tavoitetta messuille, kunhan lähdettiin kiertämään ja tutkimaan. Sillä jos yhtään mitään lastentarviketta tarvitsee tai vaikkei tietäisi vielä tarvitsevansakkaan, niin tuolta kyllä löytyy! Tuteista ja doulasta vaunuihin. Mekin itseasiassa Mangustin kanssa kävimme vähän hiplaamassa uusia rattaita....hups. Ihan vahingossa eksyttiin Stokkea esittelevän Espoolaisen lastentarvikeliikkeen pisteelle, katseltiin uutta Stokken lastenisuinta, hieno sekin, mutta Tripp Trappiani en vaihtaisi! Ja niitä rattaita, voi rakkaus! Tiedättekö ne asiat, jotka uutena inhottavat, etkä voi sietää? Ja sitten hetken päästä rakastat tulisesti ja ne on pakko saada? Joistain tuotteista itselleni hyvinkin tuttu ilmiö, pillifarkut esimerkiksi. Vihasin aluksi ja nyt en muissa kuljekkaan! Noh, ne vaunut. Stokke xploryt.... Viime kesänä ne näyttivät omaan silmään niin epävakailta ja kammottavilta, eihän niihin uskaltaisi laittaa lastaan. Niin hassut ja oudot! Ja nyt, nyt ne ovat ihanat, niin näppärät pieneen tilaan menevät, ihanan korkeat ettei tarvitse vanhempien kumarrella, ihanat kääntyvät etupyörät ja voihan himotus!

Kuva

Olen niin rakastunut näihin, että tosissani myös laskeskelin nykyisten yhdistelmien myymistä ja näiden ostamista tilalle. Nykyisissä rattaissammehan ei ole yhtään mitään vikaa, uutena ostetut ja 6kk käytössä olleet, täysin ehjät ja hyvät kaikinpuolin...mutta. Noh, jätetään hautumaan ja täytyyhän haaveita olla!

Marenkia ja muuta

Huh, onpa taas tullut pidettyä taukoa blogista. Ehkä ihan hyvä niin, nyt on ollut niin paljon muuta, ettei ole kerennyt edes homehtumaan sohvalle. Kotona on juuri ja juuri nukuttu, muuten on oltu menossa kokoajan. Noh, välillä näinpäin!

Olen aina pitänyt leipomisesta ja nyt metsästelen pieniä suupaloja, joita olisi helppo tehdä paljon kerralla ja jotka näyttäisivät hyvältä, eli todella näyttävää mininä! Reseptikokeiluja siis tehdään ja valitettavasti ruokavalion takia hyvin hitaasti. Arkena meidän ruokavalioon ei kuulu vieläkään ylimääräiset herkut, joten juhlat ovat oikeastaan ainut tarpeeksi hyvä syy leipoa jotain. Riski sinänsä kokeilla jotain uutta suoraan juhliin, mutta saapahan useita mielipiteitä samaan aikaan. Pieleenkin on menty, ristiäisiin kokeiltu näyttävä juustokakku oli aika kamalaa, hups.

Joten kun tyttöjen peli-iltaan sai viedä myös syötävää itsensä lisäksi, päätin kokeilla marenkien tekoa. Leipominen alkoi reseptien haulla ja vertailulla. Päädyin tuikitavalliseen marenkiin, suklaakierteillä. Käytin Lidlin leivontasuklaata sen helppouden vuoksi, yksi pala painaa 10g joten suklaata on helppo annostella myös ilman vaakaa. 

Ensimmäisenä sulatetaan suklaa, itse sulatin tylysti mikrossa. Vähän kerrallaan ja useasti sekoittaen.

Kananmunista käytetään vain valkuaiset, helpoiten ne erottelee puhtain käsin

Valkuaiset koneeseen ja Kenwood laulamaan!

Sokeria lisäillään hiljalleen, kone kokoajan sekoittaen

Kun vaahto on kiiltävää ja jämäkkää, on se valmista. Testata voi kääntämällä kulhon ylösalaisin! 

Vaahdon joukkoon sekoitetaan varovaisesti suklaa, itse halusin siihen jäävän marmoriraitoja, joten kauheasti ei massaa tarvinnut nostella.

Nostelin vaahtoa pellille suoraan nuolijalla. Kaavin suklaanjämät kulhosta ja tiputtelin marengin päälle, kuviota tein hammastikulla vetämällä.

Valmiina uuniin!

Uunista tulleet yksilöt!

Ihan ei mennyt putkeen ja useampi hajosi pohjasta, joten harjoittelua vaatii! Oikeaa aikaa uunissa pitämiseen tai sen lämpötilasta ei varsinaisesti ole, joten haastetta on löytää juuri se omalle uunille sopiva aika ja lämpötila. Onneksi ulkonäkö ei haitannut makua ;)

- Jannina

Muita leipomisesta kiinnostuneita? Tai jollain vinkkejä täydellisen marengin tekoon?