Minimasu?

Otin taas poksumisen kunniaksi masukuvia, no mulla on pitkään ollu jo ihan mieletön virtahepo-olo, masua kaikki kuitenkin tuntuu ihailevan pieneksi, ja toisaalta taas huomauttavat kuinka se on tullut ulos. Itsellä iso olo ja maha näyttää pieneltä, ristiriitastako...

Vinokuvassa näyttää edes vähän siltä, miltä itestä tuntuu

Niin, mini vai virtahepo?

Ja asiasta kukkaruukkuun, kirjaimellisesti. Yritin viime vuonna kasvattaa parvekkeella kaikkea hyödyllistä yrteistä salaatteihin, no se ei ihan mennyt putkeen, ilmeisesti otolliset kasvuolosuhteet olivat vasta kesän lopussa, noh tämän kärsivällisyys ei sellaiseen riitä. Joten tänä vuonna valikoin puolivarjoisessa viihtyviä kesäkukkia, ihanan pinkin mixin tottakai. Ne ovatkin lähteneet kauniisti kasvuun, taimia tulee joka kolosta ja kukkaloiston pitäisi olla taattu kesäkuusta elokuuhun.

Sitten se ongelma, lisäsin luonnollisesti uutta multaa vanhan joukkoon ja kääntelin sekaan. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että ilmeisesti viime kesän salaateista on jäänyt juurakkoa/siemeniä, sillä kesäkukkien seassa kasvaa siellä täällä lehtisalaattia :D Voiko näin oikeasti käydä? Eikö salaatin pitäisi kestää vain vuoden? Ironisestihan se on nyt huomattavasti paremman näköistä kuin viime kesänä...

Että näin

Alemmat kaverukset, pelargoni ja lumihiutale odottelevat amppeliruukun löytymistä, sen jälkeen muuttavat kämppiksiksi katosta roikkumaan. 

Ehkä musta vielä joskus saa viherpeukalon...lasitetun parvekkeen piti olla helppo, joku juksas.

Terv. Ei niin vihreä peukalo

Mites teidän kesäkukat, onnistuko istutukset vai ihailetko mielummin puistotyöntekijöiden kädenjälkeä ulkona?

Vauvakirja

Uskalsin "vihdoin" aloittaa vauvakirjan täyttämisen. Äitinihän sen osti jo pari kuukautta sitten...hieman innoissaan tulevasta lapsenlapsesta. Kirja on ihastuttava Mauri Kunnaksen vauvakirja, joka kasaa yksiin kansiin lapsen elämän odotuksesta koulunaloitukseen, ilman turhia krumeluureja. Kirja sisältää mielestäni juuri ne asiat, jotka tahtookin muistettavan, kuten odotusajan ihmeellisyyttä, ensimmäinen joulu, ensimmäiset syntymäpäivät ja tietenkin pituus- ja kasvukäyrät. Aloitin siis täyttämisen odotusajalta, skannailin ja tulostin tavalliselle paperille ultrakuvia, nehän eivät sellaisenaan kovin pitkälle kestä. Ja kirjoittelin vähän olotiloista, jätin kuitekin tilaa vielä loppuraskaudelle, siitä kuitenkin tulee vielä riittämään kerrottavaa.

Odotuskohdan lisäksi sain täyteltyä jo perhekohtaa, sukupuun ja äidin ja isän tiedot. Hieman hämmennyn tosin "perheeseen kuuluu" -kohdasta, miksi siinä on useampi rivi? Kirjoitanko koko suvun vai onko oletuksena suurperhe? :D No saanpa ainakin runoilla lähimmät omaiset hyvin tilavasti siihen kohtaan, sisaruksia kun pienellä ei vielä ole.

Mutta annetaan kuvien puhua puolestaan, itse olen ainakin erittäin tyytyväinen tähän vauvakirjaan!

Ainut miinus on, ettei pienelle tai vanhemmille mahdu sisaruksia...

Hätänen kerkesi aloittamaan, ennen kuin muisti kuvata.

Muuten täällä mennään tasaiseen tahtiin, pieni potkii minkä kerkeää, on myös ilokseni keksinyt, miten päin masussa ollaan, jotta yltää potkimaan äitin rakkoa, jes! Neuvolasta tuli pelkkiä kehuja, palleron syke oli 145 hujakoilla, tosin pieni möyrysi karkuun minkä kerkesi ja potki mennessään, kuinkas muutenkaan. Meillä ei tykätä tutkimuksista, tai vaihtoehtoisesti tykätään leikkiä piilosta kätilöiden kanssa.

Mama pyörii kotona, siivoten ja järjestellen. Kirppareita kierretään myös söpöjen lastenvaatteiden toivossa, muutama löytö onkin tarttunut matkaan. Olen myös yrittänyt kunnostautua taas korujen teossa, ja ajattelinkin niitä tunkea johonkin myyntiin nyt kesällä. Avaimenperiä sainkin jo kuvattua, tosin ilman sitä avainlenksua. Tässä muutama, mitä pidätte?

Käsin maalattua sulatuslasia.

Millaisesta vauvakirjasta te pidätte? Vai pidättekö ollenkaan?

Viikonlopun retkeilyä

Tämänkin blogin allekirjoittanut on kuulunut siihen massaan, joka on napittanut telkkaria aina Leijonien performanssia kannustaen, tunnustan katsoneeni myös muutaman muun ottelun maikkarin kanavapaketista nauttien. Tästä saattaa löytyä syy blogin päivitysten hitauteen, tai sitten ei.

Tässä välissä olen onnistuntu ottamaan ensimmäiset raidat ja rajat. Nautittiin hyvän ystäväni kanssa auringosta ja tuoreista mansikoista Hakaniemen puistossa ja juhlistettiin hänen Kandin palautustaan. Aurinko juhli kanssamme ja muistutteli molempia seuraavana aamuna, ettei aurinkorasva ole turha keksintö. Itse sain kauniisti punertavan olkapään (olkaimen raidalla tottakai, kun kaksi olkainta ei vaan voi tehdä yhteistyötä) punaisen korvanedustan (sitä bb-voidetta voisi levittää myös sinne saakka) sekä pienesti punaisen nenän (josta kyllä syytän pillimehua, nenän meinaa muistin rasvata!), ystäväni onnistui saamaan hieman vielä punaisemman nenän ja totesikin pienen skumppapullon olleen kohtuullisen tujua, kun tenunenä tuijotti vielä aamullakin peilistä. Never the less, sinä päivänä saapuivat ensimmäiset kotimaiset mansikat Helsinkiin! Tästä jo melkein tasajalkaa hyppineen on nyt tunnustettava, että torille ne saivat vielä jäädä. Kasvihuonemansikat eivät kuulemma vielä maistuneet miltään, mutta hintaa oli kiitettävästi (5€/5dl) ja torimyyjäkin suositteli Espanjalaisia, jotka tänä keväänä ovat kyllä olleet hyviä. Ja niillähän mentiin tuokin piknik sekä tämän viikon smoothiet. Pientä allergistareaktiota on ollut huomattavissa, mutta hormoonit saavat nyt aivan rauhassa riehua keskenänsä, mähän en ole allerginen millekään!

Eilen tehtiin pikainen visiitti Tampereelle, Mummaa ja Paappaa moikkaamaan. Siellä käynti on valitettavan harvinaista herkkua, joten autokin oli täynnä. Melkein koko perhe lähti isomahoja esittelemään. Oli mumman ja paapan kommentit mahoista sen arvoisia, kerkesivät myös kyselemään, josko jo kesällä saisi uutta sukupolvea syliin. Jos nyt ei kuitenkaan ihan vielä...

Kolmas isomaha löytyi parvekkeen tuolilta nukkumasta.

Perinteistä vanhojen valokuvien ihailua

Tähän väliin kuuluu tämä isomaha, neljäs sukupolvi masussa

Reissu meni kaikenkaikkiaan loistavasti, vanhuksia todella oli ikävä ja tunne tuntui olevan molemminpuoleinen. Harmiksi kahvittelu jäi vain muutaman tunnin mittaiseksi, sillä Suomen peli pakotti ajamaan vauhdilla kotiin telkkarin ääreen. 

Tällaista välillä tänne, nyt nauttimaan aurinkoisesta sunnuntaista. Hyvää Helluntaita jokaiselle!

Asuuko teidän isovanhemmat lähellä vai kaukana? Kerkeättekö kuinka usein visiitille?

Kilpavarustelua, välineurheilua vai vauvan hoitoa?

Se alkaa heti lapsen suunnittelun aikana, tai kun näet sen vahingossa tulleen plussan tikussa. Se armoton stressi ja pohdinta, mitä kaikkea täytyykään hankkia ja muuttaa ennen kuin pieni on maailmassa. Se listan teko, listan joka ei lyhene vaikka aikaa kuluu. Se vain kasvaa ja jokaisella tutulla, kasvattajalla ja psykologilla on omat lisäyksensä siihen. Mitä pidemmälle raskaus pääsee, sen pidemmäksi lista kasvaa. Mutta tarviiko pieni ihminen tämän kaiken? Ymmärtääkö vasta maailmaan putkahtanut tuhisija vaunujen merkistä tai väristä, entä siitä pinnasängyn lakanasta tai tossujen merkistä? Sen verran voin luvata, vain taivas on rajana, kun rahaa pistää pienokaisen tarvikkeisiin palamaan. Tämä ei tokikaan tarkoita, että vauvat ovat rikkaiden yksinoikeus. Jokainen priorisoikoon hankintansa oman budjettinsa mukaan, kaikkea ei myöskään tarvitse eikä aina kannatakkaan ostaa uutena, esimerkiksi pienimmät vaatteet ovat kuitenkin käytössä vain kuukauden/koko. Nykyään kirppareita löytyy kymmeniä jos ei satojakin netistä, jotka ovat erikoistuneet lastentarvikkeisiin ja vaatteisiin. Näiden lisäksi ei kannata aliarvioida live-kirppiksiä, siellä pääset itse kokeilemaan ja hypistelemään tuotteita, plussana säästät postikulut.

Tässä uudessa ja ihmeellisessä maailmassa ei onneksi tarvitse olla yksin, apua saa esimerkiksi sukulaisilta/lehdistä/artikkeleista/ystäviltä ja neuvolasta. Yksin ei siis listaa tarvikkeistakaan tarvitse tehdä, vaikka se itselleen kannattaakin yksilöllisesti muokata.

Maxi-Cosi

Ikea

Meillä kirjallista listaa ei ole tehty, sen verran on taustaa lastenparista, ettei tuntunut tärkeältä. Hankinnoista itselle on kuitenkin suurin osa itsestäänselvyyksiä, pinnasänky, turvakaukalo ja vaunut. Ne ovat ne perusjutut, mistä itse lähdin liikenteeseen. Vaunuja olen katsellut ja vertaillut jo muutaman kuukauden ja nyt vihdoin rajannut kahteen vaihtoehtoon, mutta niistä lisää ihan omassa postauksessa. Pinnasängystä ollaan tekemässä lainasopimusta ystävältä, jottei uutta tarvitsisi ostaa. Samoin turvakaukalosta, uudet ovat hyvinkin kalliita ja lyhyitä käyttöiältään. Ihan tuntemattomalta olen vähän skeptinen ostamaan kaukaloa, sillä ne kuitenkin ovat kolariherkkiä ja näin ollen siinä on riskinsä.

Hoitopöytää jouduin miettimään pitkään, perinteinen pelkkä hoitopöytä ei tilan puutteen takia houkuttele ollenkaan, lipastot tulevat liiaksi ulos seinästä ja näyttävät mielestäni liian kömpelöiltä. Pitkän vertailun ja metsästyksen jälkeen päädyin Ikean hyllykköön. Hoitotason saa pois, kun sitä ei enää tarvita, ja hyllyssä menee lapsen lelut ja tarvikkeet pitkälle. Hyllyille voi laittaa korit, jolla siitä saa helposti yksilöllisemmän näköisen ratkaisun.

Ikea

Vauvanvaatteetkin tarvitsevat oman säilytyksensä, me ratkaisimme ongelman vaihtamalla vanhan tv-tason makuuhuoneesta kahteen lipastoon. Tason tavarat menivät helposti kahteen laatikkoon, jolloin säilytystilaa tuli muillekin tavaroille runsaasti lisää. Ihan ei mittaamatta kuitenkaan kaikkea saada meidänkään suurehkoon makkariin mahtumaan, vaan vähän on joutunut pyörittelemään ja miettimään, mikä mahtuu huoneeseemme. Kuitenkin kaikille tarvikkeille olisi hyvä olla oma paikkansa, jotta ne eivät jatkuvasti pyörisi tiellä. 

Mahan kanssa lipastojen kasaaminen olikin muuten oma haasteensa. Ihan ei tämä mamma enää mene samallalailla kyykkyyn tai polvilleen kuin ennen :D Tuppaa tuo maha olla tiellä ja sen asukki erimieltä rutistuksista, loppujenlopuksi muutaman tauon ja tappelun jälkeen ovat lipastot kuitenkin kasassa ja valmiina säilömään pienen pieniä vaatteita.

 Makuuhuone ei ole ainut, joka on saanut muuttua kesän korvilla, parvekettakin on herätelty pikkuhiljaa henkiin ja kesähuoneeksi, suuri pieni ilo lasitetusta parvekkeesta!

 Jouduitteko te muuttamaan paljonkin asioita kotona pienen takia? Entä teittekö te tarvikelistaa? Tarvitsitteko kaikkea siitä listasta todella?

20+0!

Tässä se nyt on, virallinen puoliväli. Kaikista odotuksista huolimatta, ei tämä päivä tunnu sen kummallisemmalta kuin muutkaan. Eilinen oli sen verran erikoinen ja hyvä päivä, että tällä oli kovat paineet päästä paremmaksi. Eikä se mahakaan ole ottanut mitään spurttia yön aikana, ihan samanlainen pieni vauvamaha se on vieläkin.

20+0

Mamamekko - H&M Mama

Eilen siis ultra sai hymyilemään kokopäivän, ja illalla päätin nauttia "vapaasta" kun mies lähti työpaikan virkistäytymisristeilylle. Se oli pikainen puhelu ja auton nokka kohti Lohjaa. Hermoja tosin koeteltiin, kun moottoritiellä ajeltiin 20km/h melkein vartin verran...pientä tietyötä kevään kunniaksi.

Lohjalla vietin erittäin mukavan illan ihanaisen kummityttöni kanssa, neidillä tuntui olevan kovasti asiaa, kun höpötellä piti kokoajan. Samalla sain myös esiteltyä uusimmat ultrakuulumiset neidin äidille, josta myös on tulossa meidän pienen kummi.

Aloiteltiin ilta herkuttelemalla Hesburgerissa, jonka jälkeen pyörimme kaupoissa ja höpöttelimme niitä näitä. Käytiinhän myös Mukelomestassa kurkkimassa jos olisi jotain ylisöpöä pienelle löytynyt. Ja löytyihän sieltä!

Pienen pieni Name It:in trikoinen pipo. Syy miksi pipo lähti matkaan, oli tuo kiinnitys (joka sopivasti on juuri tuon hintalapun alla :D ) siinä ei siis ole solmittavia naruja, vaan nepparit. Tässä vaiheessa tuntuu olevan maailman paras keksintö! Olen aina kammoksunut vastasyntyneen leuan alle narujen solmimista, ikinä niitä ei uskalla laittaa kireälle, ettei paina, ja löysä pipo pyörii päässä. Ja väristä voi ehkäpä päätellä eilisen ultran tuloksia.

Ilta huipentui jäätelön syöntiin torilla, ilta-auringon nätisti lämmittäessä.

Neiti uusien aurinkolasien kanssa.

Yritettiin saada jäätelökioskilta pallot, mutta myöhästyttiin puolella tunnilla, joten jouduttiin tyytymään R-kioskin antimiin. Onneksi jätski on aina hyvää ulkone syödessä!

Tulipa sekasta tekstiä :D tätä se postaaminen Suomen pelin aikana teettää...

Oletteko te jo syöneet ensimmäiset jätskikiskan antimet auringossa?

Ultrakuulumisia

Vihdoin viimein se oli täällä! Kauan odotettu ja ehkä myös hieman pelätty rakenneultra. Ollaan oltu sen verran erikoisessa asemassa, että tämä oli jo kolmas kerta kun näemme pienemme. Junnulla on alusta saakka ollut kaikki hyvin, mutta laskettuaika on päättänyt muuttua kolmesti :D Tällä kertaa pallopäämme kuitenkin vastasi kokoaan ja oli vain 3 päivää laskettua suurempi.

Pahoittelut kuvien laadusta, en jaksanut /malttanut leikkiä skannerin kanssa, joten kuva kuvasta -tyylillä mennään. Se ei näin valoisalla säällä ole ehkä se paras ratkaisu, mutta olkoon.

Pieni oli kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin söpö, jopa kätilön mielestä. Ja kaikki oli niin hyvin, että kätilö päätti käyttää junnua opettelumateriaalina, oli kuulemma sen verran ihanteellinen ja hyvässä asennossa. Nämä kommentit sai tulevan äidin hymyilemään tyhmästi, koko loppu ultran ajan ja se menikin tällä kertaa ohi erittäin nopeasti.

Junnu siis kasvaa normaalisti ja on hyvän kokoinen, vaikka mahan koko vaihteleekin suuresti päivien välillä. Hieman ehkä turvotusta havaittavissa....nooh, tässä pari läskikäsi-kuvaa ei niin turvonneelta päivältä, pelastukseksi voin sanoa mahan olleen litteä ennen junnua.

19+6

Eilen pyöräiltiin anoppilaan kahville

Juoksutakkikin meni vielä juuri ja juuri kiinni! Enkä ihan ollut nakinkuoressa eilisellä pyöräilylenkillä.
Junnu potki mamiin vauhtia, kun kunto meinasi loppua loppumetreillä, Maunulan mäki ei ole pieni! Onneksi sen jälkeen sai lasketella melkein kilometrin verran alamäkeä ja jalat sai hetken levätä ennen ihan viimeistä rutistusta kotiovelle. Niin, ja se kypärähän oli epäcoolisti päässä koko reissun ajan, vaikkei kuvassa näykkään.

Pieni vai suuri maha?

Tiikerinraidat

Uskallan väittää, että jokaista raskaanaolevaa naista mietityttää, ainakin jossain vaiheessa, raskausarvet. Tuleeko niitä omaan mahaan, voinko estää niitä, miten suhtaudun ja miltä ne näyttävät? Nämä kysymykset pyörivät ainakin allekirjoittaneen mielessä.

Arpien ehkäisystä on ikuinen "taistelu", osa on sitä mieltä ettei arpia tule jos vain rasvaa mahaa säännöllisen hysteerisesti, osa taas uskoo asian olevan enemmän geeneistä ja ihotyypistä kiinni. Itse olen kallistumassa jälkimmäisen puoleen, se jotenkin kolahtaa omaan (enemmän tieteeseen kuin löpinään uskovaan) päähäni paremmin. Tokikaan en väitä, että rasvauksesta haittaakaan olisi! Ihotyypillä nyt vain tuntuu olevan enemmän sanavaltaa asiaan, kuin ulkoisilla tekijöillä. Samallatavalla kuin lävistysten pysyminen/ ulos kasvaminen ja arpeutuminen ovat ennemmin kiinni ihosta, kuin sen hoidosta.

En myöskään mielestäni suhtaudu arpien ilmestymiseen hysteerisesti, tulevat jos ovat tullakseen. Tokihan toivon, että niiltä säästyisin, mutta myönnän olevani laiska ihonhoitaja. Enkä siis jaksa panikoida etukäteen mahdollisia viiruja. Rasvailen ja hoidan ihoa sen vaatiessa, mutta mitään rasvausrutiinia en omista. Tai en omistanut ennen raskautta, nykyään öljyilen aina suihkun jälkeen, eipä tarvitse rasvailla ;) Tämä kylläkin myös helposti kuivuvan ja kutiavan ihoni takia. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun sääret ovat olleet verillä niitä hieman raapiessani. Joten kasvava maha ja kaikki muut paikat, toivat myös hyvän tekosyyn öljyillä ihoa hieman säännöllisemmin ennen kesää, jos sääret vaikka olisivat shortsikunnossa kun shortsikelit alkavat.

Body Shopin Coconut beatufying oil koko kropalle ja hiuksille, sekä Johnson's baby oil höylälle.

Tätä raskautta ja öljyämistä aiemmin, olin jo vaihtanut karvojen ajogeelin vauvaöljyyn. Muistaakseni bongasin vinkin Pinterestistä, ja vanhan geelin loppuessa päätin kokeilla. Voin suositella! Huomattavasti vähemmän sisäänkasvaneita karvoja, näppyjä, kutinaa tai mitään muitakaan ikäviä oireita höyläämisen jäljiltä! Lisäksi tämä on kyllä pitänyt sääret mukavan pehmoisina, ihan ilman ylimääräistä rasvausta.

Joten tekopyhää ehkä, suosin silti öljyämistä raskauden aikana, vaikken usko sen enempää lopputulokseen vaikuttavankaan. Toisaalta, saatanpa jatkaa öljyämistä raskauden jälkeenkin, iho on ainakin tähän asti tykännyt siitä kovasti. Ja vauvaöljystä höylän apuna, siitä en taida luopua koskaan!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7506275/?claim=wu6f33t7c2n">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Half way there!

Vihdoin se on täällä! Nimittäin 20 raskausviikko, tänään on virallisesti 19+2 ja lauantaina poksutaan! Alkaa tämä aika pikkuhiljaa kulumaan, aluksi tuntui ettei syyskuu olisi koskaan täällä, mutta nythän jo kolkutellaan kesän ovia :) Kesää odotan innolla, kasvavasta mahasta huolimatta. Rakastan lämpöä ja kuumuutta, palvon aurinkoa vaikken paikalla malta maatakkaan. Turvotukset ja löntystelyt masun kanssa eivät pelota, niiden todellisuuden kun näkee vasta kesällä. Voihan hyvin olla, etten pahemmin turpoile, vaan nautin lämpimästä kesästä kuten ennenkin.

Tällä viikolla olisi tuo pelottava rakenneultrakin, sitä onkin odotettu jo kuukauden päivät. Ihanaa päästä taas näkemään junnu! Sinänsä ei ultran tulokset edes pelota, edellisessä niitä jo hieman tutkittiin kun viikot olivatkin 15+ eikä 12...ups. Tuolloin vatsanpeitteet, munuaiset, munuaisten virtaukset ja pään muoto jo katsottiin olevan kunnossa, joten kohtuullisen rauhallisesti otan tuonkin ultran vastaan. Liikkeitäkin tuntuu sen verran tasaisesti, että oma mieli saa olla rauhassa. On vaan mukava päästä katsomaan kuinka paljon junnu on kasvanut ja mites käy meidän lasketunajan tällä kertaa. Edellisissähän se on muuttunut ja nykyinen 28.9. on jo kolmas aikamme.

Napa on ruma, kun napakorun joutui ottamaan pois :(

Tässä vielä kuva muutaman viikon takaa, ennen masun "esiin tulemista". Nykyään se alkaa olemaan kohtuullisen selvä vauvamasu, mutta seuraavat kuvaukset järjestän vasta lauantaina poksumisen kunniaksi.

Sain muuten tänään erikoisen allergisen-reaktion :o Erikoisen, koska millekään en oikeasti ole allerginen. Olen totaalisen koukuttunut smoothieihin raskausaikana, kun kahvi on saanut jäädä, ja niitä on tuon blenderin hankkimisen jälkeen tehty kotonakin ihan nätisti. Noh, ihan perus smoothien tein tänäänkin välipalaksi: mansikoita, mangoa, kiiviä, jogurttia ja loraus appelsiinimehua, nam! Nyt kutittaa huulia ja tuntuu kuin joku olisi tunkenut karvamaton nieluun...Mitäköhän lie, jokatapauksessa puoli lasia meni nyt viemäristä alas, kun en uskaltanut loppuja juoda :( Positiivisesti kuitenkin tänään, jo 6 päivää edellisestä pöntön halauksesta!