Viikonlopun retkeilyä

Tämänkin blogin allekirjoittanut on kuulunut siihen massaan, joka on napittanut telkkaria aina Leijonien performanssia kannustaen, tunnustan katsoneeni myös muutaman muun ottelun maikkarin kanavapaketista nauttien. Tästä saattaa löytyä syy blogin päivitysten hitauteen, tai sitten ei.

Tässä välissä olen onnistuntu ottamaan ensimmäiset raidat ja rajat. Nautittiin hyvän ystäväni kanssa auringosta ja tuoreista mansikoista Hakaniemen puistossa ja juhlistettiin hänen Kandin palautustaan. Aurinko juhli kanssamme ja muistutteli molempia seuraavana aamuna, ettei aurinkorasva ole turha keksintö. Itse sain kauniisti punertavan olkapään (olkaimen raidalla tottakai, kun kaksi olkainta ei vaan voi tehdä yhteistyötä) punaisen korvanedustan (sitä bb-voidetta voisi levittää myös sinne saakka) sekä pienesti punaisen nenän (josta kyllä syytän pillimehua, nenän meinaa muistin rasvata!), ystäväni onnistui saamaan hieman vielä punaisemman nenän ja totesikin pienen skumppapullon olleen kohtuullisen tujua, kun tenunenä tuijotti vielä aamullakin peilistä. Never the less, sinä päivänä saapuivat ensimmäiset kotimaiset mansikat Helsinkiin! Tästä jo melkein tasajalkaa hyppineen on nyt tunnustettava, että torille ne saivat vielä jäädä. Kasvihuonemansikat eivät kuulemma vielä maistuneet miltään, mutta hintaa oli kiitettävästi (5€/5dl) ja torimyyjäkin suositteli Espanjalaisia, jotka tänä keväänä ovat kyllä olleet hyviä. Ja niillähän mentiin tuokin piknik sekä tämän viikon smoothiet. Pientä allergistareaktiota on ollut huomattavissa, mutta hormoonit saavat nyt aivan rauhassa riehua keskenänsä, mähän en ole allerginen millekään!

Eilen tehtiin pikainen visiitti Tampereelle, Mummaa ja Paappaa moikkaamaan. Siellä käynti on valitettavan harvinaista herkkua, joten autokin oli täynnä. Melkein koko perhe lähti isomahoja esittelemään. Oli mumman ja paapan kommentit mahoista sen arvoisia, kerkesivät myös kyselemään, josko jo kesällä saisi uutta sukupolvea syliin. Jos nyt ei kuitenkaan ihan vielä...

Kolmas isomaha löytyi parvekkeen tuolilta nukkumasta.

Perinteistä vanhojen valokuvien ihailua

Tähän väliin kuuluu tämä isomaha, neljäs sukupolvi masussa

Reissu meni kaikenkaikkiaan loistavasti, vanhuksia todella oli ikävä ja tunne tuntui olevan molemminpuoleinen. Harmiksi kahvittelu jäi vain muutaman tunnin mittaiseksi, sillä Suomen peli pakotti ajamaan vauhdilla kotiin telkkarin ääreen. 

Tällaista välillä tänne, nyt nauttimaan aurinkoisesta sunnuntaista. Hyvää Helluntaita jokaiselle!

Asuuko teidän isovanhemmat lähellä vai kaukana? Kerkeättekö kuinka usein visiitille?