Ihana rentouttava pääsiäinen!

Voihan vide! Meidän pääsiäinen oli ihana! Lähdettiin perjantaina aamusta a
jelemaan Nummelle, Mangustin kummitädin sekä meidän rakkaan kummityttömme luokse. Olemme viettäneet siellä pääsiäisen aina, tai ainakin se tuntuu siltä, sillä siitä on jo tehty perinne.
Olihan muuten pakkaamista, tämä oli ensimmäinen päivää pidempi reissu Mangustin kanssa, ja sitä tavaran määrää! Oli  Volvomme takakonttikin jo melkoisen täynnä. Menin sieltä mistä aita on matalin vaippojen kanssa ja ostin paketin muumi-vaippoja reissuun mukaan. Ei houkuttanut raahata kestoja edestakasin, takasinpäin vieläpä likaisina. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä Mangusti oli saanut jostain pienen vatsapöpön ja meillä olikin aikamoinen vaipparalli pääsiäisen ratoksi. Se olikin oikeastaan koko reissun ainut miinus.

Saavuttuamme määränpäähän oli kassien purkua ja kokkausta. Tein Mangustin ruoat vasta perillä, samalla kun teimme koko porukalle viikonlopuksi lounaat. Tarkoituksena oli tehdä makaroonilaatikkoa kasa jääkaappiin valmiiksi, mutta sinne olikin ilmestynyt jo laatikollinen lihapullia kermakastikkeessa, joten kokata ei tarvinnut kuin perunamuussi. Ajattelimme tämän olevan kätevintä, ja helpottavan paljon kun ei tarvitsisi kokoaikaa viettää keittiössä.

Perjantai oikeastaan kuluikin ulkona istuessa, saunaa lämmittäessä, illalla pienesti lasten kanssa saunoessa ja myöhään grillatessa. Lihat olin hakenut Espoosta Liha-Experteiltä, suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille, jotka vain pääsevät paikalle pyörähtämään! Ensimmäisenä iltana maisteltiin hevosenlihaa, oli muuten hyviä pihvejä! Myyjä niitä suositteli naudanlihan tilalle, lupasi pihvin olevan mureeta ja sitä se todella oli. Nam nam. Ilta jatkui myöhään, oli niin mukava istua rauhassa ja hieman poltella vesipiippua lasten nukkuessa turvallisesti mökissä.

Lauantaina aavistuksen väsytti, kun herätys oli kahdeksan aikaan. Valittaa ei voinut, sillä itseppä valvottiin. Isimies kapusi alakertaan keittämään puuroa kaikille ja sen voimin sitten tehtiinkin hieman puutöitä pihalla, Mangusti tosin skippasi tuon rehkimisen ja nukkui tyytyväisenä vaunuissa vieressä.
Iltapäivällä päiväunet maistuivat niin aikuisille, kuin lapsillekin ja illalla taas saunottiin ja grillattiin, tällä kertaa ainoastaan aikuiset. Ilta taas hieman venähti istuskellessa ja tähtiä bongaillessa, tähdenlentoja nähtiin useampi ja toiveita heitettiin.

Sunnuntaina ajeltiin jo kotiapäin, sillä isimiehelle alkoi pukkaa hieman kahvakuumetta auringonpaisteesta. Lisäksi olimme sopineet menevämme vanhemmilleni grillailemaan, sillä sinne oli matkassa myös muut sisareni perheineen. Serkukset pääsivät leikkimään vieretysten ja hieman kisaamaan kissalelusta....

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa pääsiäisen olleen rentouttava, joskin vähäuninen. Ollaan nautittu auringosta, hyvästä seurasta, grilliruoasta ja puusaunasta. Kesäkausi on siis avattu!

-Jannina

Mitenkäs muiden pääsiäinen sujui?

Lapsimessut, mitkäs muutkaan

Moikka taas pitkästä aikaa!

Mangustin maailma näyttää todella uinuvan keväthorroksessa, kun jokainen postaus alkaa samalla tavalla... No mutta, ei jäädä siihen sen enempää roikkumaan, tämähän on vain harrastus ;)

Mekin kävimme Lapsimessuilla, viime vuonna en päässyt ja raskaushormoonit aiheuttivat jopa muutaman kyyneleen tihrustamisen tuolloin. Tänä vuonna siis korjattiin asia, ja ai ai kyllä kannatti!

Messut olivat kyllä hyvät, koko pääsylippunsa hinnan arvoiset sanoisin. 16€ sisään tuntu kohtuullisen kalliilta, mutta kyllä siellä ihasteltavaa ja hiplattavaa oli kokorahan edestä. Näytteitäkin jaettiin ja ruokia koemaisteltiin, tällä kertaa Mangustin eikä äidin toimesta! Nuo messut tulevat varmasti olemaan meidän kalenterissa jatkossakin, sen verran siellä oli lapsillekin puuhaa, että jahka Mangusti kasvaa niin varmasti viihtyy hänkin messujen temppuradoilla, sen verta hurjapää on tuo meidän neiti.

Messusaalis

Meillä ei varsinaisesti ollut tavoitetta messuille, kunhan lähdettiin kiertämään ja tutkimaan. Sillä jos yhtään mitään lastentarviketta tarvitsee tai vaikkei tietäisi vielä tarvitsevansakkaan, niin tuolta kyllä löytyy! Tuteista ja doulasta vaunuihin. Mekin itseasiassa Mangustin kanssa kävimme vähän hiplaamassa uusia rattaita....hups. Ihan vahingossa eksyttiin Stokkea esittelevän Espoolaisen lastentarvikeliikkeen pisteelle, katseltiin uutta Stokken lastenisuinta, hieno sekin, mutta Tripp Trappiani en vaihtaisi! Ja niitä rattaita, voi rakkaus! Tiedättekö ne asiat, jotka uutena inhottavat, etkä voi sietää? Ja sitten hetken päästä rakastat tulisesti ja ne on pakko saada? Joistain tuotteista itselleni hyvinkin tuttu ilmiö, pillifarkut esimerkiksi. Vihasin aluksi ja nyt en muissa kuljekkaan! Noh, ne vaunut. Stokke xploryt.... Viime kesänä ne näyttivät omaan silmään niin epävakailta ja kammottavilta, eihän niihin uskaltaisi laittaa lastaan. Niin hassut ja oudot! Ja nyt, nyt ne ovat ihanat, niin näppärät pieneen tilaan menevät, ihanan korkeat ettei tarvitse vanhempien kumarrella, ihanat kääntyvät etupyörät ja voihan himotus!

Kuva

Olen niin rakastunut näihin, että tosissani myös laskeskelin nykyisten yhdistelmien myymistä ja näiden ostamista tilalle. Nykyisissä rattaissammehan ei ole yhtään mitään vikaa, uutena ostetut ja 6kk käytössä olleet, täysin ehjät ja hyvät kaikinpuolin...mutta. Noh, jätetään hautumaan ja täytyyhän haaveita olla!

Marenkia ja muuta

Huh, onpa taas tullut pidettyä taukoa blogista. Ehkä ihan hyvä niin, nyt on ollut niin paljon muuta, ettei ole kerennyt edes homehtumaan sohvalle. Kotona on juuri ja juuri nukuttu, muuten on oltu menossa kokoajan. Noh, välillä näinpäin!

Olen aina pitänyt leipomisesta ja nyt metsästelen pieniä suupaloja, joita olisi helppo tehdä paljon kerralla ja jotka näyttäisivät hyvältä, eli todella näyttävää mininä! Reseptikokeiluja siis tehdään ja valitettavasti ruokavalion takia hyvin hitaasti. Arkena meidän ruokavalioon ei kuulu vieläkään ylimääräiset herkut, joten juhlat ovat oikeastaan ainut tarpeeksi hyvä syy leipoa jotain. Riski sinänsä kokeilla jotain uutta suoraan juhliin, mutta saapahan useita mielipiteitä samaan aikaan. Pieleenkin on menty, ristiäisiin kokeiltu näyttävä juustokakku oli aika kamalaa, hups.

Joten kun tyttöjen peli-iltaan sai viedä myös syötävää itsensä lisäksi, päätin kokeilla marenkien tekoa. Leipominen alkoi reseptien haulla ja vertailulla. Päädyin tuikitavalliseen marenkiin, suklaakierteillä. Käytin Lidlin leivontasuklaata sen helppouden vuoksi, yksi pala painaa 10g joten suklaata on helppo annostella myös ilman vaakaa. 

Ensimmäisenä sulatetaan suklaa, itse sulatin tylysti mikrossa. Vähän kerrallaan ja useasti sekoittaen.

Kananmunista käytetään vain valkuaiset, helpoiten ne erottelee puhtain käsin

Valkuaiset koneeseen ja Kenwood laulamaan!

Sokeria lisäillään hiljalleen, kone kokoajan sekoittaen

Kun vaahto on kiiltävää ja jämäkkää, on se valmista. Testata voi kääntämällä kulhon ylösalaisin! 

Vaahdon joukkoon sekoitetaan varovaisesti suklaa, itse halusin siihen jäävän marmoriraitoja, joten kauheasti ei massaa tarvinnut nostella.

Nostelin vaahtoa pellille suoraan nuolijalla. Kaavin suklaanjämät kulhosta ja tiputtelin marengin päälle, kuviota tein hammastikulla vetämällä.

Valmiina uuniin!

Uunista tulleet yksilöt!

Ihan ei mennyt putkeen ja useampi hajosi pohjasta, joten harjoittelua vaatii! Oikeaa aikaa uunissa pitämiseen tai sen lämpötilasta ei varsinaisesti ole, joten haastetta on löytää juuri se omalle uunille sopiva aika ja lämpötila. Onneksi ulkonäkö ei haitannut makua ;)

- Jannina

Muita leipomisesta kiinnostuneita? Tai jollain vinkkejä täydellisen marengin tekoon?

Kuukausikuulumisia 5kk

En enää edes jaksa päivitellä, kuinka nopeasti aika menee. Me käytiin taas neuvolassa, meillä on kyllä niin ihana neuvolatäti, ettei parempaa olisi voitu saada! Ihan ensimmäisellä kerralla vähän hirvitti, sillä meillä oli sijaisena joku vastavalmistunut kirjaviisas, jonka mukaan oli vain yksi tapa tehdä asioita. Voi sitä helpotuksen määrää, kun seuraavalla kerralla oven avasi meidän omamme. Tämän tädin kanssa juttu luistaa ja hän ymmärtää, että lapsia on erilaisia aivankuten vanhempiakin. Lisäksi hänellä on omiakin lapsia, joten käytännönkokemustakin löytyy. 

Mutta siis niihin kuulumisiin, meidän minineitimme kasvaa edelleen omalla pituuskäyrällään tasaisesti, paino matkustaa nollakäyrällä ihan yhtä tasaisesti, eli hyvin syödään! 

Neidin mitat:

Pituus: 64,4cm (4kk 62cm)

Paino: 6890g (4kk 6335g)

Pää: 43,6cm (4kk 42,3cm)

Mittausten lisäksi saatiin rokotteet, tällä kertaa tuli viimeinen osa rotarokotetta, joka annetaan siis suun kautta. Ilmeisesti aikas makeaa nestettä tuo kyseinen on, sillä Mangusti on tykännyt siitä joka kerta ja tällä kertaa yritti järsiä pipettiä ikenillään. Pistettävät rokotteet menivät nekin paremmin, kuin edelliset. Nyt ensimmäisestä tuli vain pieni huudahdus, eikä toinenkaan jaksanut huudattaa kuin ihan hetken. Äitille suuri helpotus! Rokotteet ovat tärkeitä, enkä niitä jätä antamatta, mutta on se kipuhuuto vaan sydäntäsärkevää.

Mangustille on kehittynyt myös muutama uusi taito. Varpaat ovat vihdoin löytyneet, eivät tosin vielä suuhun saakka, sukat ovat siis vielä saaneet olla rauhassa. Mahalla ollessa noustaan myös ahkeraan käsien varaan, eikä selällään juuri haluta olla, mikäli näköpiirissä on joku, joka sieltä voisi nostaa pystyyn. Sitterissä yritetään myös istuma-asentoon, vaikka väkisin jos ei kukaan asiassa auta. Mangusti on kova antamaan pusuja ja halailemaan sylissä ollessaan, päristely on myös taas kova juttu.

Mangustin ruokailut ovat myöskin muuttuneet, edelleen tosin mennään pääsääntöisellä imetyksellä, josta olen erittäin tyytyväinen! Normaali ruokarytminä meillä on seuraavanlainen: aamupalana maitoa, lounaaksi kasvissosetta ja maitoa, välipalana maitoa, kai tätä voisi päivälliseksikin kutsua hedelmää/hedelmäsosetta, maitoa välissä ja iltapalaksi puuroa ja maitoa.

Kirjoittelin aiemmin hedelmäsoseiden hinnasta, ja kuinka tulee halvemmaksi ostaa valmiina. Nyt joudun vähän syömään puheitani, sillä olen tutkinut paremmin tuoteselosteita ja tarjouksia. Jos ostaa kauden hedelmiä ja tarjouksessa olevia, saattaa niillä päästä halvemmalla kuin tavalliset piltit/muksut yms. ainakin halvemmalla kuin luomusoseet. Luomusoseet ovat siitä kannattava vaihtoehto, että ne ovat 100% hedelmää/marjaa ilman mitään lisäyksiä. Kävin eilen kaupassa kurkkimassa soseita, ajatuksena ostaa uusia makuja, joita ei tavalliselta hedelmätiskiltä saa. Hyllyyn jäivät, sillä en ihan ymmärtänyt miksi vauvojen soseisiin tungetaan lisäksi sokeria? Eikä vadelma ja mustikka ole tarpeeksi makeita itsessään?

Miten meillä sitten syödään hedelmiä? Mangusti on siitä helppo, ettei arastele karkeampaakaan ruokaa, joten hedelmät ovat olleet kohtuullisen helppoja syöttää. Banaani menee haarukalla muussattuna tai kahtia halkaistuna suoraan syötettynä, mustikoita sekoittelen puuroon (jäähdyttää puuron samalla oikean lämpöiseksi) suoraan pakastimesta, omenan soseuttamista kokeilin kahdella tavalla, ensin suoraan soseeksi ja toinen keittämällä pienessä vesitilkassa ja sen jälkeen muussaus haarukalla. Keittämällä tuli paremman makuista, myös ilman lisättyä sokeria ;) Mangokin meni haarukalla liiskaamalla tarpeeksi pieneksi, mandariinia annoin imeskellä niin, että itse pidin lohkosta kiinni.

Hinnasta en meidän tapauksessa osaa sanoa, sillä Mangustin hedelmiä ei meille juuri erikseen osteta, vaan vanhemmat syövät niitä siinä missä Mangustikin. Sen verran voin sanoa, ettei Mangustin hedelmät juuri kauppaostosten määrää suurenna, eikä tarjoushaukan loppusummaakaan juuri kasvata, nimim kilo päärynöitä eurolla. 

Ihanaa naistenpäivää!

Kuten otsikkokin sanoo, ihanaa naistenpäivää kaikille upeille naisille!

Meidän lauantaista teki erikoisen vauvauinnissa ensimmäiset syväsukellukset, jotka sujuivat hyvin meidän vesipedon kanssa, sekä maailman paras naistenpäivänlahja!

Arvaatteko mikä se on?!?

Oi kyllä! Me saatiin Mangustin kanssa iki-ihana ja niin kauan himoittu Stokke Tripp Trapp. Rakastan! Mä niin rakastan, oi tätä materialismin ihanuutta! Ja ihmiset vielä kehtaavat väittää, että mulle on hankala ostaa lahjoja, ei ollenkaan, kuhan se blingaa tai siinä on se juju ;) Design toimii aina, ja niin myös tänään, kun kannettiin kotiimme ihka ensimmäinen virallisestikkin designiksi leimattu kaluste. Voihan rakkauspakkaus, voisin hehkuttaa loputtomiin. 

Valitsimme mustan, koska muutkin ruokapöydän tuolimme ovat mustia. Siitä tuli luonteva osa kalustusta, kuin se olisi aina ollut siinä. Ja koska se on puuta, sen voi aina maalata eriväriseksi!

Tämä ostettiin uutena, koska ihmiset pyytävät törkeitä hintoja kirppareilla. Siis oikeasti, kymmenen vuotta vanhasta tuolista 100€? Millä logiikalla? Itselläni ei olisi ollut mitään käytettyä vastaan, mutta ihan noin kalliilla en kyllä toisten jäljiltä osta. Tai "muutaman vuoden vanha 150€", ovh kuitenkin on 179...Joten maksettiin se 30€ enemmän ja haettiin tuliterä ja takuunalainen tuoli. Meidän tarkoituksena ei kuitenkaan ole luopua tuolista moniin vuosiin, vaan käyttää taaperotuolina ja sen jälkeen Mangusti saa sen omaan huoneeseensa (jos/kun sellainen on) työpöytänsä ääreen.

Muita Tripp Trapp faneja?

-Jannina

Palautumista ja siihen vaikuttamista

Raskauden alussa, kun maha oli pelkkää turvotusta, oli se silti ihana ja rakas, joka kasvoi päivä päivältä. Se oli ihana ja söpö, ylpeydellä kannettava ja vaatteilla korostettava sinne rv 20 saakka. Sen jälkeen se alkoi painaa ja tehdä oloa tuskaiseksi. Vaaka näytti tasasen tappavasti kasvavia lukemia, hidastumatta. Lopussa vaa'alle astuminen alkoi olemaan jo tuskaa, eikö tämä koskaan lopu. Ei se loppunut. Viimeiset kolme viikkoa mentiin turvotuksen takia +/- 1kg. Paino oli kivunnut huippuunsa, niin korkealle että hävettää myöntää, raskaudesta huolimatta. Vähemmästäkin kävi mielessä, että mitenkä tästä enää tehdään ihmiseltä muistuttava kroppa. Saisinko enää ikinä takaisin omaa entistä olomuotoani.

Loppuraskauden pullapossu, turvonnut jokaiseen suuntaan.

Kun Mangusti sitten vihdoin syntyi, oli se roikkuva nahkalöllykkä ihanin näky maailmassa. Omat varpaat olivat näkyvissä! Turvotusta vielä jäljellä, mutta ah silti niin paljon lähempänä omaa kokoa. 

Viimeinen masukuva, pari viikkoa ennen synnytystä

Viikko synnytyksen jälkeen

Kohtuullisen rumahan se on, mutta kasaan menossa!

Koko syksyn lohdutin itseäni, että tammikuussa voin aloittaa urheilun oman kropan takaisin saamiseksi. Se oli mantrani, jolla kestin jatkuvan painonnousun.

Oliko kyseessä sitten geenit vai täysimetys, mutta kiitollinen olen silti. Turvotuksen kadottua myös maha alkoi kursiutua paikoilleen vauhdilla, parissa kuukaudessa jäljellä oli vain pari kiloa, ilman että olin tehnyt mitään.

Tammikuu vihdoin koitti, ja vatsalihakset olivat melkein takaisin kiinni toisissaan. Aloitin treenaamisen ja aavistuksen katsomaan käsieni perään. Ne tuppaavat tuuppaamaan suun täyteen herkkuja, heti kun aivot ovat poissa pelistä, eli nälkäisenä/väsyneenä/myöhään illalla you name it! Treenaamiseni koostuu puhtaasti kotitreenistä ja reippaista lenkeistä. Kotitreeninä teen kahvakuula, tai ainakin tarkoituksena on, kaksi-kolme kertaa viikossa. Välillä on tullut repsahduksia, enkä ole treenannut kertaakaan koko viikon aikana. Aina en ole myöskään jaksanut syödä oikein, mutta repsahduksista ja satunnaisista herkutteluista huolimatta, on elämäntapojen peruspohja, pysynyt. Katson tarkemmin, mitä ja miten ruokaa suuhuni tungen, eikä liikunta ole enää pakkopullaa tai inhottavaa hikijumppaa.

Tyytyväisenä olen huomannut muutosta parempaan. Se tasainen pehmokerros, joka raskauden aikana vuorasi kroppani, alkaa olemaan poissa. Itseasiassa tähtäimessä ei ole enää samanlainen kroppa, kuin ennen raskautta, nykyään ihanteena on fit. Tahdon lihaksia, olla hoikka olematta laihaläski. Aivan fitness-kisakuntoon en pyri, enkä tahtoisikaan. Yksinkertaisesti vaan timmiin lihaksikkaaseen kroppaan. Sellaiseen, jonka eteen tehdään töitä, vuodatetaan hikeä ja syödään kunnolla. 

Kuvat tammikuun alussa ja nyt. 

Vielä on matkaa, mutta uutta intoa löytyy. Mahasta on kadonnut taas pari senttiä ja lihakset on herätetty takaisin käyttöön. Kahvakuula on jäänyt tavallisille painoille kakkoseksi, loistavaa treeniä, mutta välillä kaipaan vaihtelua. Ja tällä kertaa peruspainot ovat se juttu. Ensi viikolla on tarkoituksena käydä hakemassa salikortti, kun saatiin Mangustille sovittua parin tunnin hoitojärjestelyt. En tiedä onko uuden voimakkaamman motivaation takana alkaneen kevään muistutus pian saapuvasta kesästä, vaiko kenties manducan säätöjen kiristäminen taas muutamalla sentillä, mene ja tiedä, mutta tästä otetaan kaikki irti!

ps. tänään 95 kyykkyä!

-Jannina

Mites muiden palautuminen? Vaatiko töitä vai suklaata?

Herkkupeppu vai herkkupeppu

Kevät on virallisestikin alkanut, tai ainakin siltä vielä viimeviikon lopuilla näytti. Viikonloppuna tuli räntää ja oli ällöä, tänään on vain harmaata. Mutta kaiken pelastaa laskiainen, ei päästä pulkkamäkeen tai edes peppumäkeen, mutta pullaa saadaan silti! Ensimmäiset laskiaspullathan tehtiin jo helmikuun alussa...ups...mutta nyt virallisten päivien kunniaksi tein eilen vielä uuden puolen litran pullataikinan ja pyörittelin pari pellillistä pullia.

Taikinan tein ensimmäistä kertaa koneella, se selittänee pullien aavistuksen hassun koostumuksen, ainakin omaan käteen. Hyviä ne ovat, mutta jotenkin vain eivät täydellisiä, toisin kuin viimeksi käsin alusta loppuun saakka väännetyt.
Meillä laskiaispullat syödään ehdottomasti mansikkahillolla, itsetehty on jo valitettavasti loppunut, joten kaupan hyllyltä saa kelvata.
Itse pullista jätin tällä kertaa voit ja sokerit päältä pois, en edes voidellut kananmunalla, koska en tahtonut sokeriaan ympääriinsä tiputtelevia versioita, kermavaahto hoitakoon sen homman.

Ne näyttää sämpylöiltä :D

Näin, viikko aloitettu herkkupeppuilemalla, mutta koska kesällä on vieläkin tarkoitus olla se oikea herkkupeppu, niin olen päättänyt lähteä Motiviren haasteeseen mukaan, 31 päivän kyykkyhaaste siis tiedossa ja koska aloitus on vasta huomenna, on rästejä jo valmiiksi kalenteriin merkattuna, jei! Haasteen virallisen sivun löydät tästä, haaste löytyy myös facebookista, jos innostut lähtemään mukaan. Viimeisenä päivänä 250 kyykkyä, huhhuh hirvittää jo valmiiksi, mutta pässin itsepäisyydellä mennään ja aprillina on peppu jo korkeammalla synttäreitä varten, vai mitä?

Laskiaispullat hillolla vai mantelitahnalla? Lähteekö kukaan muu kyykkyhaasteeseen?

-Jannina