Välikauden topit ja flopit

En enää viitsi kirjoittaa pelkästään välikauden hankinnoista, ne ovat varmasti kaikilla jo hankittuina, varmaan valtaosalla jo toppavarusteetkin. Joten ajattelin kirjoitella arvostelua meidän vaatteista, mikä osui napakymppiin ja mikä ensi kerralla skipataan. Meillä ainakin välikausi jatkuu vieläkin ja näyttää jatkuvan vielä tovin, joten testissä vaatteet ovat todella olleet tuolla konttaavalla vauhtihirmulla.

Oma ajatusmaailmani vaatteista on, että käyttöön ne on hankittu, niihin on panostettu, jotta ne kestävät, ei jotta saisimme kauppareissuilla Prismassa esitellä meidän taloustilannetta. Jotenka meillä ei ole ykkös- tai kakkoshaalareita, meillä on käyttövaatteita. Ja tässä ne ovat: 

Haalarina meillä on Polarn och Pyretin, tuttavallisemmin Popin, haalari irrotettavalla fleece-vuorella. Tällä ollaan menty syyskuusta asti, säällä kuin säällä. Kangas on kestänyt hyvin, mitään käytönjälkeä ei näy, vaikka äitiä ehkä vähän hirvitti Mangustin laittaessa polvet todelliseen testiin hiekotetulla asvaltilla... Mutta onneksi puku lunasti lupauksensa ja kesti! Kuriksia ei meidän taloudessa ole, sillä tämä haalari lupaa 10 000 vesipilarin ja hyvin on vettä pitänyt, edes kosteus ei ole siirtynyt sisävaatteisiin.

Irrotettava fleece oli se juttu, joka ratkaisi haalarikysymyksen. Näillä säillä (+10) mennään ilman fleeceä ja lämpötilan ollessa nollassa tai jopa vähän alle, kuten parina päivänä, on fleecen lisääminen väliin pitänyt neitokaisen hyvin lämpimänä. Toki ollaan pelattu myös ylimääräisellä kerroksella sisävaatetta, ihan vain koska en jokapäivä jaksa fleeceä kiinnitellä paikoilleen ja seuraavana repiä irti, niin helpot kuin ne nepparit ovatkin. 

Koosta sen verran, että meitä kesällä myyjäkin varoitteli pienestä mitoituksesta, joten otettiin varuiksi 86cm ajatuksella, että pärjätään myös kevät. Ja nappiin meni, haalarissa on kasvuvaraa, muttei kuitenkaan liikaa. Apuja tähän on saatu vyötärön kiristysnauhasta, joka meillä on vedetty tiukimilleen.

Settinä meillä on ihastuttavan värinen NameIt-softshell, joka on ollut myös loistava. Toiminut ulkoillessa housujen kanssa loistavasti ja autoreissuilla puvun sijaan, kun ulkoilu on vain lyhyt. Housuina pariksi hommattiin ReimaTecin pökät. Aivan loistavat, mutta näissä meillä meni kokoarvio pieleen. Housut ovat 74 senttiset, ja vanhat puheet Reiman suurista koista eivät enää päde. Lahkeet nousevat nyt liikaa, harmittaa, koska tykkäsin housuista todella. Enkä tahdo myöntyä kuriksiin, joten nämä vettäkin kestävät vaatteet ovat ykkösiä. Housujen plussana kuitenkin ylhäältä alas asti tuleva vetoketju ja niiden korkeus, ne tulevat aikalailla kirjaimellisesti kainaloihin saakka, ei siis ole pelkoa vilkkuvasta selästä takki-housu yhdistelmässä. Summa summarum, välikausivaatteita voi jatkossakin hommata samalla kokoonpanolla, housuista vain isompikoko.

Sitten vähän äidin ja tyttären suuresta rakkaudesta, kengistä. 

Päivähoito aloitettiin elokuun lopussa stylenä pinkeissä leopardivanseissa, aivan mahtavat. Huipputyylikkäät ja varmasti mukavat, näissä on nimittäin pehmopohja, joka passasi loistavasti silloin vain konttaavalle vauvalle. Nämä menevät vielä juuri ja juuri jalkaan, täytyy käydä ostoksilla nämä jalassa, jotta saadaan käytettyä mahdollisimman paljon, ennen kuin joudutaan myöntämään tappio ja siirtämään ne syrjään.

Kaveriksi kangaskengille ostettiin Reiman kumisaappaat, hirmu hyvä ajatus, mutta ei ne kumpparit vaan toimi konttaavalla. Ei niin mitenkään. Jalka karkasi jatkuvasti ja kenkä raahasi perässä housujen jalkalenksun varassa. Käyttökertoja ei siis ihan hirveästi ole tullut, noh virheistä opitaan. Koitetaan kumppareita sitten uudestaan, kun meillä kävellään kunnolla.

Nyt viileämmillä säillä ollaan siirrytty Superfitin nahkakenkiin, sujahtavat jalkaan helposti ja myös pysyvät siinä. Nämä ovat myös kestäneet kosteuden ja vähän märän maan, ja ollaankin käytetty näitä myös silloin kun muilla on kumisaappaat, ihan vain Mangustin mukavuuden takia. Koitappa itse nousta seisomaan, kun kenkä on jossain aivan muualla kuin jalassa, hermo menisi vähemmästäkin ja niin myös meidän neiti-temperamentilla. 

Näillä ollaan menty tämä syksy ja mennään toivottavasti ensi kevätkin, katsotaan mennäänkö talvikin. On meillä toki toppapuku, talvikengät ja muut härpäkkeet, mutta tämän "etelän" talvesta kun ei koskaan tiedä, onko sitä vai ei.

Mites teillä? Oliko joku ulkovaate positiivinen yllätys vai pettymys? 

-Jannina

Mitä meille kuuluu?

Heipä hei! Long time no see ja sitä rataa... Kuinka laiska ihminen voikaan olla, kaikki jotka luulevat blogin pitämisen olevan helppoa ja nopeaa, ei se ole. Trust me, kokeilin! Into kirjoittaa on kyllä ollut, innosta ei vaan ole syntynyt tekoja. Kuvia on napsittu laiskasti blogia varten, ja tuntuu jotenkin tyhmältä kirjoittaa ilman kuvia. Tekemistä on ollut muutenkin ja ei ole ollut, miten sen nyt ottaa. En vain ole saanut aikaiseksi raahattua takamusta sohvalle ja läppäriä syliin, tai siis bloggeria auki, se takamus on kyllä ollut sohvassa kiinni välillä vähän liiankin ahkerasti.

Noh, nyt joka tapauksessa sain tämänkin sivuston auki, vauvavuosi on selkeästi ohi! Hah, aikaa ei ole enää sitäkään vähää, mutta kummasti saa enemmän aikaiseksi, ehkä se on toi jatkunut koulu, kun pakottaa tekemään asiat aikataulussa (tai ainakin melkein) ja konekkin on auki useimpina päivinä. Vaikka en todellakaan ole somesta luopunut, mutta kiitos puhelimen, ei siihen tarvita enää tietokonetta. Itseasiassa en edes enää osaa käyttää facea koneella, että se siitä sitten.

Mitä meille sitten kuuluu? No ihan hyvää, Mangusti aloitti elokuun lopulla perhepäivähoidossa ja minä jatkoin koulussa, kivittäkää vaan, mutta tämä oli paras ratkaisu meille tässä tilanteessa, sekä myös pitkällä tähtäimellä. Aikaisemmalla koulutuksellani kun ei kovinkaan huippuduuneja saa, ei vaikka haluaisi. Kesä oli ja meni, kohta on mennyt syksykin. Vaikka kesästä ei tullutkaan niin lämmin ja aurinkoinen, kuin olisin toivonut, kerettiin me silti nauttimaan auringosta ja ihan perus-suomikesästä. Kuvista vähän tästä fiilistelyä, näin ehkä muutaman kuukauden jäljestä. Kovasti oli keväällä tarkoitus tehdä Mangustin 1v kunniaksi se synnytyskertomus, mutta nyt se tuntuu enää vain jotenkin tyhmältä. Tosin kaikki tutut ovat varmasti kuulleet sen useampaankin kertaan, säästetään siis heitä. Eipä tässä muuta, yritetään palailla vähän nopeammin kuin viimeksi ;) (tiedän, tiedän, kuultu jo...)

-Jannina

Hyvää vappua

Hauskaa vappua kaikille lukijoille! :) Me ollaan tänään paisteltu lusikkamunkkeja eli pikamunkkeja ja laitettu simat jääkaappiin kylmentymään.

Munkit tehtiin Sunnuntain-munkinpaistorasvan pohjassa olevalla ohjeella, tuplasin vain annoksen ja hyviä ovat! Aavistuksen vaan taisi olla rasva paistettaessa liian kuumaa, sillä omaan makuun tuli aavistuksen liian tummia vaikka pari jäi vähän pehmeäksi sisältä. Noh, ensi kerralla sitten!

Simaa tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa itse, dan sukkerin ohje näytti tarpeeksi yksinkertaiselle. Mausta en vielä osaa sanoa, sillä meidän sima-maisteri on vielä töissä. Nopeasti ja helposti kuitenkin valmistuivat! Meidän lähikaupassa itseasiassa myytiin siman valmistusämpäreitä, eli 10 litran sanko, johon oli valmiiksi kerätty tarvittavat raaka-aineet ja tulostettu vielä ohjekkin mukaan, ei ollenkaan huono idea nykypäivän kiireisille ostosten tekijöille!

Huomisen suunnitelmissa oli brunssi keskustassa ja vapputorin kiertely, mutta vesisade uhkaa pilata suunnitelmat. Katsotaan mihin päädytään, ehkäpä jellonat-venäjä ottelua katsomaan.

-Jannina

Ensimmäinen matka

Me ihan repäistiin ja varattiin matka......tatatataa.....Tukholmaan! Minnepä muuallekkaan?! Ajateltiin, ettei Mangustin vielä tarvitse päästä etelän lämpöön, vaikka äidin ehkä tarvitsisikin. Jotenka risteily aka miniloma oli suuntaimessa. Olimme juuri isimiehen kanssa päässeet sopimukseen, että risteilylle lähdetään taas tänä kesänä, kun puhelimeni soi ja Mangustin kummitäti soitti pyytäen mukaan Tukholmaan. Aina joskus näinkin.

Isimiehen kanssa lähdemme perheen kesken elokuussa, ennen syksyn härdellejä, vielä hetkeksi hengähtämään ja kummitädin kanssa lähdemme nyt toukokuussa. Mukana toukokuun reissulla siis minä, Mangusti, Mangustin kummitäti sekä minun kummityttöni neiti 3,5v. Risteilystä tulee tällä kertaa hyvinkin totutusta poikkeava, sillä mennään puhtaasti lasten ehdoilla. Buffetti ja aamiaiset on varattu ensimmäisiin kattauksiin, pallomeren sijainti tarkastettu ja itkuhälyttimien patterit ladattu.

Tukholman päädyssä suunnitelmissa siintää Junibacken, perinteisen shoppailun sijaan. Harkitsimme myös Skansenia, mutta ajattelimme tämän olevan spesiaalimpi isommalle neidille. Olisiko kellään kokemusta Junibackenista? Netistä löytyy hyvin tietoa, myös suomeksi, mutta olisi kiva kuulla käytännön kokemuksia reissusta lasten kanssa. Myöskin risteilykokemukset kiinnostavat! Mitenkä hoitui ruokailut laivalla ja maissa? Entä oliko joku tavara ehdottomasti pakattava mukaan tai vastaavasti harmitti, että jäi kotiin? Me matkaamme Viking Linella, joten ilmeisesti päästään bussilla suoraan terminaalista ovelle?

Ihana rentouttava pääsiäinen!

Voihan vide! Meidän pääsiäinen oli ihana! Lähdettiin perjantaina aamusta a
jelemaan Nummelle, Mangustin kummitädin sekä meidän rakkaan kummityttömme luokse. Olemme viettäneet siellä pääsiäisen aina, tai ainakin se tuntuu siltä, sillä siitä on jo tehty perinne.
Olihan muuten pakkaamista, tämä oli ensimmäinen päivää pidempi reissu Mangustin kanssa, ja sitä tavaran määrää! Oli  Volvomme takakonttikin jo melkoisen täynnä. Menin sieltä mistä aita on matalin vaippojen kanssa ja ostin paketin muumi-vaippoja reissuun mukaan. Ei houkuttanut raahata kestoja edestakasin, takasinpäin vieläpä likaisina. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä Mangusti oli saanut jostain pienen vatsapöpön ja meillä olikin aikamoinen vaipparalli pääsiäisen ratoksi. Se olikin oikeastaan koko reissun ainut miinus.

Saavuttuamme määränpäähän oli kassien purkua ja kokkausta. Tein Mangustin ruoat vasta perillä, samalla kun teimme koko porukalle viikonlopuksi lounaat. Tarkoituksena oli tehdä makaroonilaatikkoa kasa jääkaappiin valmiiksi, mutta sinne olikin ilmestynyt jo laatikollinen lihapullia kermakastikkeessa, joten kokata ei tarvinnut kuin perunamuussi. Ajattelimme tämän olevan kätevintä, ja helpottavan paljon kun ei tarvitsisi kokoaikaa viettää keittiössä.

Perjantai oikeastaan kuluikin ulkona istuessa, saunaa lämmittäessä, illalla pienesti lasten kanssa saunoessa ja myöhään grillatessa. Lihat olin hakenut Espoosta Liha-Experteiltä, suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille, jotka vain pääsevät paikalle pyörähtämään! Ensimmäisenä iltana maisteltiin hevosenlihaa, oli muuten hyviä pihvejä! Myyjä niitä suositteli naudanlihan tilalle, lupasi pihvin olevan mureeta ja sitä se todella oli. Nam nam. Ilta jatkui myöhään, oli niin mukava istua rauhassa ja hieman poltella vesipiippua lasten nukkuessa turvallisesti mökissä.

Lauantaina aavistuksen väsytti, kun herätys oli kahdeksan aikaan. Valittaa ei voinut, sillä itseppä valvottiin. Isimies kapusi alakertaan keittämään puuroa kaikille ja sen voimin sitten tehtiinkin hieman puutöitä pihalla, Mangusti tosin skippasi tuon rehkimisen ja nukkui tyytyväisenä vaunuissa vieressä.
Iltapäivällä päiväunet maistuivat niin aikuisille, kuin lapsillekin ja illalla taas saunottiin ja grillattiin, tällä kertaa ainoastaan aikuiset. Ilta taas hieman venähti istuskellessa ja tähtiä bongaillessa, tähdenlentoja nähtiin useampi ja toiveita heitettiin.

Sunnuntaina ajeltiin jo kotiapäin, sillä isimiehelle alkoi pukkaa hieman kahvakuumetta auringonpaisteesta. Lisäksi olimme sopineet menevämme vanhemmilleni grillailemaan, sillä sinne oli matkassa myös muut sisareni perheineen. Serkukset pääsivät leikkimään vieretysten ja hieman kisaamaan kissalelusta....

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa pääsiäisen olleen rentouttava, joskin vähäuninen. Ollaan nautittu auringosta, hyvästä seurasta, grilliruoasta ja puusaunasta. Kesäkausi on siis avattu!

-Jannina

Mitenkäs muiden pääsiäinen sujui?

Lapsimessut, mitkäs muutkaan

Moikka taas pitkästä aikaa!

Mangustin maailma näyttää todella uinuvan keväthorroksessa, kun jokainen postaus alkaa samalla tavalla... No mutta, ei jäädä siihen sen enempää roikkumaan, tämähän on vain harrastus ;)

Mekin kävimme Lapsimessuilla, viime vuonna en päässyt ja raskaushormoonit aiheuttivat jopa muutaman kyyneleen tihrustamisen tuolloin. Tänä vuonna siis korjattiin asia, ja ai ai kyllä kannatti!

Messut olivat kyllä hyvät, koko pääsylippunsa hinnan arvoiset sanoisin. 16€ sisään tuntu kohtuullisen kalliilta, mutta kyllä siellä ihasteltavaa ja hiplattavaa oli kokorahan edestä. Näytteitäkin jaettiin ja ruokia koemaisteltiin, tällä kertaa Mangustin eikä äidin toimesta! Nuo messut tulevat varmasti olemaan meidän kalenterissa jatkossakin, sen verran siellä oli lapsillekin puuhaa, että jahka Mangusti kasvaa niin varmasti viihtyy hänkin messujen temppuradoilla, sen verta hurjapää on tuo meidän neiti.

Messusaalis

Meillä ei varsinaisesti ollut tavoitetta messuille, kunhan lähdettiin kiertämään ja tutkimaan. Sillä jos yhtään mitään lastentarviketta tarvitsee tai vaikkei tietäisi vielä tarvitsevansakkaan, niin tuolta kyllä löytyy! Tuteista ja doulasta vaunuihin. Mekin itseasiassa Mangustin kanssa kävimme vähän hiplaamassa uusia rattaita....hups. Ihan vahingossa eksyttiin Stokkea esittelevän Espoolaisen lastentarvikeliikkeen pisteelle, katseltiin uutta Stokken lastenisuinta, hieno sekin, mutta Tripp Trappiani en vaihtaisi! Ja niitä rattaita, voi rakkaus! Tiedättekö ne asiat, jotka uutena inhottavat, etkä voi sietää? Ja sitten hetken päästä rakastat tulisesti ja ne on pakko saada? Joistain tuotteista itselleni hyvinkin tuttu ilmiö, pillifarkut esimerkiksi. Vihasin aluksi ja nyt en muissa kuljekkaan! Noh, ne vaunut. Stokke xploryt.... Viime kesänä ne näyttivät omaan silmään niin epävakailta ja kammottavilta, eihän niihin uskaltaisi laittaa lastaan. Niin hassut ja oudot! Ja nyt, nyt ne ovat ihanat, niin näppärät pieneen tilaan menevät, ihanan korkeat ettei tarvitse vanhempien kumarrella, ihanat kääntyvät etupyörät ja voihan himotus!

Kuva

Olen niin rakastunut näihin, että tosissani myös laskeskelin nykyisten yhdistelmien myymistä ja näiden ostamista tilalle. Nykyisissä rattaissammehan ei ole yhtään mitään vikaa, uutena ostetut ja 6kk käytössä olleet, täysin ehjät ja hyvät kaikinpuolin...mutta. Noh, jätetään hautumaan ja täytyyhän haaveita olla!

Marenkia ja muuta

Huh, onpa taas tullut pidettyä taukoa blogista. Ehkä ihan hyvä niin, nyt on ollut niin paljon muuta, ettei ole kerennyt edes homehtumaan sohvalle. Kotona on juuri ja juuri nukuttu, muuten on oltu menossa kokoajan. Noh, välillä näinpäin!

Olen aina pitänyt leipomisesta ja nyt metsästelen pieniä suupaloja, joita olisi helppo tehdä paljon kerralla ja jotka näyttäisivät hyvältä, eli todella näyttävää mininä! Reseptikokeiluja siis tehdään ja valitettavasti ruokavalion takia hyvin hitaasti. Arkena meidän ruokavalioon ei kuulu vieläkään ylimääräiset herkut, joten juhlat ovat oikeastaan ainut tarpeeksi hyvä syy leipoa jotain. Riski sinänsä kokeilla jotain uutta suoraan juhliin, mutta saapahan useita mielipiteitä samaan aikaan. Pieleenkin on menty, ristiäisiin kokeiltu näyttävä juustokakku oli aika kamalaa, hups.

Joten kun tyttöjen peli-iltaan sai viedä myös syötävää itsensä lisäksi, päätin kokeilla marenkien tekoa. Leipominen alkoi reseptien haulla ja vertailulla. Päädyin tuikitavalliseen marenkiin, suklaakierteillä. Käytin Lidlin leivontasuklaata sen helppouden vuoksi, yksi pala painaa 10g joten suklaata on helppo annostella myös ilman vaakaa. 

Ensimmäisenä sulatetaan suklaa, itse sulatin tylysti mikrossa. Vähän kerrallaan ja useasti sekoittaen.

Kananmunista käytetään vain valkuaiset, helpoiten ne erottelee puhtain käsin

Valkuaiset koneeseen ja Kenwood laulamaan!

Sokeria lisäillään hiljalleen, kone kokoajan sekoittaen

Kun vaahto on kiiltävää ja jämäkkää, on se valmista. Testata voi kääntämällä kulhon ylösalaisin! 

Vaahdon joukkoon sekoitetaan varovaisesti suklaa, itse halusin siihen jäävän marmoriraitoja, joten kauheasti ei massaa tarvinnut nostella.

Nostelin vaahtoa pellille suoraan nuolijalla. Kaavin suklaanjämät kulhosta ja tiputtelin marengin päälle, kuviota tein hammastikulla vetämällä.

Valmiina uuniin!

Uunista tulleet yksilöt!

Ihan ei mennyt putkeen ja useampi hajosi pohjasta, joten harjoittelua vaatii! Oikeaa aikaa uunissa pitämiseen tai sen lämpötilasta ei varsinaisesti ole, joten haastetta on löytää juuri se omalle uunille sopiva aika ja lämpötila. Onneksi ulkonäkö ei haitannut makua ;)

- Jannina

Muita leipomisesta kiinnostuneita? Tai jollain vinkkejä täydellisen marengin tekoon?

Kuukausikuulumisia 5kk

En enää edes jaksa päivitellä, kuinka nopeasti aika menee. Me käytiin taas neuvolassa, meillä on kyllä niin ihana neuvolatäti, ettei parempaa olisi voitu saada! Ihan ensimmäisellä kerralla vähän hirvitti, sillä meillä oli sijaisena joku vastavalmistunut kirjaviisas, jonka mukaan oli vain yksi tapa tehdä asioita. Voi sitä helpotuksen määrää, kun seuraavalla kerralla oven avasi meidän omamme. Tämän tädin kanssa juttu luistaa ja hän ymmärtää, että lapsia on erilaisia aivankuten vanhempiakin. Lisäksi hänellä on omiakin lapsia, joten käytännönkokemustakin löytyy. 

Mutta siis niihin kuulumisiin, meidän minineitimme kasvaa edelleen omalla pituuskäyrällään tasaisesti, paino matkustaa nollakäyrällä ihan yhtä tasaisesti, eli hyvin syödään! 

Neidin mitat:

Pituus: 64,4cm (4kk 62cm)

Paino: 6890g (4kk 6335g)

Pää: 43,6cm (4kk 42,3cm)

Mittausten lisäksi saatiin rokotteet, tällä kertaa tuli viimeinen osa rotarokotetta, joka annetaan siis suun kautta. Ilmeisesti aikas makeaa nestettä tuo kyseinen on, sillä Mangusti on tykännyt siitä joka kerta ja tällä kertaa yritti järsiä pipettiä ikenillään. Pistettävät rokotteet menivät nekin paremmin, kuin edelliset. Nyt ensimmäisestä tuli vain pieni huudahdus, eikä toinenkaan jaksanut huudattaa kuin ihan hetken. Äitille suuri helpotus! Rokotteet ovat tärkeitä, enkä niitä jätä antamatta, mutta on se kipuhuuto vaan sydäntäsärkevää.

Mangustille on kehittynyt myös muutama uusi taito. Varpaat ovat vihdoin löytyneet, eivät tosin vielä suuhun saakka, sukat ovat siis vielä saaneet olla rauhassa. Mahalla ollessa noustaan myös ahkeraan käsien varaan, eikä selällään juuri haluta olla, mikäli näköpiirissä on joku, joka sieltä voisi nostaa pystyyn. Sitterissä yritetään myös istuma-asentoon, vaikka väkisin jos ei kukaan asiassa auta. Mangusti on kova antamaan pusuja ja halailemaan sylissä ollessaan, päristely on myös taas kova juttu.

Mangustin ruokailut ovat myöskin muuttuneet, edelleen tosin mennään pääsääntöisellä imetyksellä, josta olen erittäin tyytyväinen! Normaali ruokarytminä meillä on seuraavanlainen: aamupalana maitoa, lounaaksi kasvissosetta ja maitoa, välipalana maitoa, kai tätä voisi päivälliseksikin kutsua hedelmää/hedelmäsosetta, maitoa välissä ja iltapalaksi puuroa ja maitoa.

Kirjoittelin aiemmin hedelmäsoseiden hinnasta, ja kuinka tulee halvemmaksi ostaa valmiina. Nyt joudun vähän syömään puheitani, sillä olen tutkinut paremmin tuoteselosteita ja tarjouksia. Jos ostaa kauden hedelmiä ja tarjouksessa olevia, saattaa niillä päästä halvemmalla kuin tavalliset piltit/muksut yms. ainakin halvemmalla kuin luomusoseet. Luomusoseet ovat siitä kannattava vaihtoehto, että ne ovat 100% hedelmää/marjaa ilman mitään lisäyksiä. Kävin eilen kaupassa kurkkimassa soseita, ajatuksena ostaa uusia makuja, joita ei tavalliselta hedelmätiskiltä saa. Hyllyyn jäivät, sillä en ihan ymmärtänyt miksi vauvojen soseisiin tungetaan lisäksi sokeria? Eikä vadelma ja mustikka ole tarpeeksi makeita itsessään?

Miten meillä sitten syödään hedelmiä? Mangusti on siitä helppo, ettei arastele karkeampaakaan ruokaa, joten hedelmät ovat olleet kohtuullisen helppoja syöttää. Banaani menee haarukalla muussattuna tai kahtia halkaistuna suoraan syötettynä, mustikoita sekoittelen puuroon (jäähdyttää puuron samalla oikean lämpöiseksi) suoraan pakastimesta, omenan soseuttamista kokeilin kahdella tavalla, ensin suoraan soseeksi ja toinen keittämällä pienessä vesitilkassa ja sen jälkeen muussaus haarukalla. Keittämällä tuli paremman makuista, myös ilman lisättyä sokeria ;) Mangokin meni haarukalla liiskaamalla tarpeeksi pieneksi, mandariinia annoin imeskellä niin, että itse pidin lohkosta kiinni.

Hinnasta en meidän tapauksessa osaa sanoa, sillä Mangustin hedelmiä ei meille juuri erikseen osteta, vaan vanhemmat syövät niitä siinä missä Mangustikin. Sen verran voin sanoa, ettei Mangustin hedelmät juuri kauppaostosten määrää suurenna, eikä tarjoushaukan loppusummaakaan juuri kasvata, nimim kilo päärynöitä eurolla. 

Ihanaa naistenpäivää!

Kuten otsikkokin sanoo, ihanaa naistenpäivää kaikille upeille naisille!

Meidän lauantaista teki erikoisen vauvauinnissa ensimmäiset syväsukellukset, jotka sujuivat hyvin meidän vesipedon kanssa, sekä maailman paras naistenpäivänlahja!

Arvaatteko mikä se on?!?

Oi kyllä! Me saatiin Mangustin kanssa iki-ihana ja niin kauan himoittu Stokke Tripp Trapp. Rakastan! Mä niin rakastan, oi tätä materialismin ihanuutta! Ja ihmiset vielä kehtaavat väittää, että mulle on hankala ostaa lahjoja, ei ollenkaan, kuhan se blingaa tai siinä on se juju ;) Design toimii aina, ja niin myös tänään, kun kannettiin kotiimme ihka ensimmäinen virallisestikkin designiksi leimattu kaluste. Voihan rakkauspakkaus, voisin hehkuttaa loputtomiin. 

Valitsimme mustan, koska muutkin ruokapöydän tuolimme ovat mustia. Siitä tuli luonteva osa kalustusta, kuin se olisi aina ollut siinä. Ja koska se on puuta, sen voi aina maalata eriväriseksi!

Tämä ostettiin uutena, koska ihmiset pyytävät törkeitä hintoja kirppareilla. Siis oikeasti, kymmenen vuotta vanhasta tuolista 100€? Millä logiikalla? Itselläni ei olisi ollut mitään käytettyä vastaan, mutta ihan noin kalliilla en kyllä toisten jäljiltä osta. Tai "muutaman vuoden vanha 150€", ovh kuitenkin on 179...Joten maksettiin se 30€ enemmän ja haettiin tuliterä ja takuunalainen tuoli. Meidän tarkoituksena ei kuitenkaan ole luopua tuolista moniin vuosiin, vaan käyttää taaperotuolina ja sen jälkeen Mangusti saa sen omaan huoneeseensa (jos/kun sellainen on) työpöytänsä ääreen.

Muita Tripp Trapp faneja?

-Jannina

Palautumista ja siihen vaikuttamista

Raskauden alussa, kun maha oli pelkkää turvotusta, oli se silti ihana ja rakas, joka kasvoi päivä päivältä. Se oli ihana ja söpö, ylpeydellä kannettava ja vaatteilla korostettava sinne rv 20 saakka. Sen jälkeen se alkoi painaa ja tehdä oloa tuskaiseksi. Vaaka näytti tasasen tappavasti kasvavia lukemia, hidastumatta. Lopussa vaa'alle astuminen alkoi olemaan jo tuskaa, eikö tämä koskaan lopu. Ei se loppunut. Viimeiset kolme viikkoa mentiin turvotuksen takia +/- 1kg. Paino oli kivunnut huippuunsa, niin korkealle että hävettää myöntää, raskaudesta huolimatta. Vähemmästäkin kävi mielessä, että mitenkä tästä enää tehdään ihmiseltä muistuttava kroppa. Saisinko enää ikinä takaisin omaa entistä olomuotoani.

Loppuraskauden pullapossu, turvonnut jokaiseen suuntaan.

Kun Mangusti sitten vihdoin syntyi, oli se roikkuva nahkalöllykkä ihanin näky maailmassa. Omat varpaat olivat näkyvissä! Turvotusta vielä jäljellä, mutta ah silti niin paljon lähempänä omaa kokoa. 

Viimeinen masukuva, pari viikkoa ennen synnytystä

Viikko synnytyksen jälkeen

Kohtuullisen rumahan se on, mutta kasaan menossa!

Koko syksyn lohdutin itseäni, että tammikuussa voin aloittaa urheilun oman kropan takaisin saamiseksi. Se oli mantrani, jolla kestin jatkuvan painonnousun.

Oliko kyseessä sitten geenit vai täysimetys, mutta kiitollinen olen silti. Turvotuksen kadottua myös maha alkoi kursiutua paikoilleen vauhdilla, parissa kuukaudessa jäljellä oli vain pari kiloa, ilman että olin tehnyt mitään.

Tammikuu vihdoin koitti, ja vatsalihakset olivat melkein takaisin kiinni toisissaan. Aloitin treenaamisen ja aavistuksen katsomaan käsieni perään. Ne tuppaavat tuuppaamaan suun täyteen herkkuja, heti kun aivot ovat poissa pelistä, eli nälkäisenä/väsyneenä/myöhään illalla you name it! Treenaamiseni koostuu puhtaasti kotitreenistä ja reippaista lenkeistä. Kotitreeninä teen kahvakuula, tai ainakin tarkoituksena on, kaksi-kolme kertaa viikossa. Välillä on tullut repsahduksia, enkä ole treenannut kertaakaan koko viikon aikana. Aina en ole myöskään jaksanut syödä oikein, mutta repsahduksista ja satunnaisista herkutteluista huolimatta, on elämäntapojen peruspohja, pysynyt. Katson tarkemmin, mitä ja miten ruokaa suuhuni tungen, eikä liikunta ole enää pakkopullaa tai inhottavaa hikijumppaa.

Tyytyväisenä olen huomannut muutosta parempaan. Se tasainen pehmokerros, joka raskauden aikana vuorasi kroppani, alkaa olemaan poissa. Itseasiassa tähtäimessä ei ole enää samanlainen kroppa, kuin ennen raskautta, nykyään ihanteena on fit. Tahdon lihaksia, olla hoikka olematta laihaläski. Aivan fitness-kisakuntoon en pyri, enkä tahtoisikaan. Yksinkertaisesti vaan timmiin lihaksikkaaseen kroppaan. Sellaiseen, jonka eteen tehdään töitä, vuodatetaan hikeä ja syödään kunnolla. 

Kuvat tammikuun alussa ja nyt. 

Vielä on matkaa, mutta uutta intoa löytyy. Mahasta on kadonnut taas pari senttiä ja lihakset on herätetty takaisin käyttöön. Kahvakuula on jäänyt tavallisille painoille kakkoseksi, loistavaa treeniä, mutta välillä kaipaan vaihtelua. Ja tällä kertaa peruspainot ovat se juttu. Ensi viikolla on tarkoituksena käydä hakemassa salikortti, kun saatiin Mangustille sovittua parin tunnin hoitojärjestelyt. En tiedä onko uuden voimakkaamman motivaation takana alkaneen kevään muistutus pian saapuvasta kesästä, vaiko kenties manducan säätöjen kiristäminen taas muutamalla sentillä, mene ja tiedä, mutta tästä otetaan kaikki irti!

ps. tänään 95 kyykkyä!

-Jannina

Mites muiden palautuminen? Vaatiko töitä vai suklaata?

Herkkupeppu vai herkkupeppu

Kevät on virallisestikin alkanut, tai ainakin siltä vielä viimeviikon lopuilla näytti. Viikonloppuna tuli räntää ja oli ällöä, tänään on vain harmaata. Mutta kaiken pelastaa laskiainen, ei päästä pulkkamäkeen tai edes peppumäkeen, mutta pullaa saadaan silti! Ensimmäiset laskiaspullathan tehtiin jo helmikuun alussa...ups...mutta nyt virallisten päivien kunniaksi tein eilen vielä uuden puolen litran pullataikinan ja pyörittelin pari pellillistä pullia.

Taikinan tein ensimmäistä kertaa koneella, se selittänee pullien aavistuksen hassun koostumuksen, ainakin omaan käteen. Hyviä ne ovat, mutta jotenkin vain eivät täydellisiä, toisin kuin viimeksi käsin alusta loppuun saakka väännetyt.
Meillä laskiaispullat syödään ehdottomasti mansikkahillolla, itsetehty on jo valitettavasti loppunut, joten kaupan hyllyltä saa kelvata.
Itse pullista jätin tällä kertaa voit ja sokerit päältä pois, en edes voidellut kananmunalla, koska en tahtonut sokeriaan ympääriinsä tiputtelevia versioita, kermavaahto hoitakoon sen homman.

Ne näyttää sämpylöiltä :D

Näin, viikko aloitettu herkkupeppuilemalla, mutta koska kesällä on vieläkin tarkoitus olla se oikea herkkupeppu, niin olen päättänyt lähteä Motiviren haasteeseen mukaan, 31 päivän kyykkyhaaste siis tiedossa ja koska aloitus on vasta huomenna, on rästejä jo valmiiksi kalenteriin merkattuna, jei! Haasteen virallisen sivun löydät tästä, haaste löytyy myös facebookista, jos innostut lähtemään mukaan. Viimeisenä päivänä 250 kyykkyä, huhhuh hirvittää jo valmiiksi, mutta pässin itsepäisyydellä mennään ja aprillina on peppu jo korkeammalla synttäreitä varten, vai mitä?

Laskiaispullat hillolla vai mantelitahnalla? Lähteekö kukaan muu kyykkyhaasteeseen?

-Jannina

Olipa viikonloppu!

Kuulumisia näin pari päivää perästä :D Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppu, joka tuntui viikonlopulta. Meidän viikonloput starttaa lauantai-aamuisin vauvauinnilla. Arkena emme Mangustin kanssa herää kelloon, mutta lauantaisin heräämme. Kello soi yleensä kello kahdeksan pintaan, jotta Mangusti kerkeää syödä rauhassa (1,5h syömättömyyden sääntö). Siinä sitten keitellään kahvit ja keräillään tavarat. Tällä kertaa ei mukaamme tullutkaan isimies vaan äitini, Mangustin mummu.

Olimme viime kerralla sukelluttaneet Mangustia ensimmäisen kerran, ja silloin sen hoiti ohjaaja. Tällä kertaa pääsin itse sukelluttaa ja kokeiltiinkin sitä jo kahdesti. Mangusti ei ole sukelluksesta moksiskaan, imeskeli vaan nyrkkiään ja pyydysteli ankkoja altaasta. Vähän taisi neiti käydä hitaalla, sillä innostui polskuttelemaan ja läiskyttelemään vettä vasta viisi minuuttia ennen vuoron päättymistä. Uinnin jälkeen käydään saunassa lämmittelemässä ja sen jälkeen nopeasti pesut ja vaatteet päälle. Täytyy tehdä tilaa seuraavalle ryhmälle.

Perus lounas: Kanasalaatti!

Uinnin jälkeen veimme Mummun kotiin ja jäimme hörppimään aamukahvit rauhassa, Mummu valmistui lähtemään muodostelmaluistelun sm-kisoihin, joten pitkäksi aikaa emme jääneet jalkoihin pyörimään. Kotiin päästyämme meitä odottikin yllätys, isimies oli käynyt kaupassa, siivonnut ja laittanut ruoan valmistumaan, ehkä meidän kannattaisi jättää se useamminkin kotiin yksin. Ruokana oli oikein herkkua, valkosipulikermaperunat, pihvejä ja punaviinikastiketta nam nam!

Kuva lainattu netistä

Ihan ei ruokaa keretty syömään, ennen kuin vieraat olivat jo ovella. Kylään tuli Mangustin kummitäti meidän kummitytön kanssa. Vitsi miten iso tyttö hänestäkin on jo kasvanut! Neiti 3v osaa jo vaikka mitä! Käytiin illasta Kaaressa pyrähtämässä, kokeilemassa leikkihuonetta, vähän erilaisia leluja isommalle neidille. Me ollaan Mangustin kanssa käyty huoneessa jo aikaisemminkin vaipanvaihdossa ja syömässä, nämä kerrat ovat vaan tainneet olla arkena, sillä huone on ollut huomattavasti tyhjempi. Tällä kertaa oli melkoisen täyttä ja äänentaso sen mukainen. Ihan ei soveltunut huutamiset ja kiljumiset meidän neidille ja itkuhan siitä pääsi. Hetken aikaa odoteltiin ulkopuolella huoneen tyhjenemistä, ja kokeiltiin uudestaan, paremmalla menestyksellä.

Haettiin vielä Hesestä kotiin ruokaa, tiedättekö mikä on jonossa seistessä kaikista inhottavinta? Se kun se kassalla oleva asiakas ei tiedä, mitä haluaa. Tai ei tiedä, mitä lapset haluaa ja nehän ovat jo nätisti ravintolan toisessa päässä pöydässä istumassa. Sitten siinä juostaan edestakaisin pähkäillen mitähän tuo ja tuo toivovat juotavaksi tai burgerinsa väliin. Älkää kiltit ikinä tehkö noin! Siinä ei pala kuin hermot, kaikilla. Illalla kannustettiin Suomi voittoon ja tuijotettiin Putousta, Isimies oli lähtenyt poikien kanssa keskustaan kannustamaan, joten meillä oli Mangustin kanssa omaa aikaa.

Tein ihan itse hernekeittoa! Eikä ollut Jalostajan tölkistä

Sunnuntai meni rauhallisesti, maattiin kaikki sohvalla ja jumitettiin. Pitkästä aikaa näinkin rauhallista! Päikkäreitä nukuttiin ehkä yhdet tai kahdet, vaatteet puettiin vain pikaista ulkonakäymistä varten päälle ja riisuttiin heti kotiintultua pois. Oli siis oikein kunnon sunnuntai!

Mitäpä meille?

Kuten eilisessä postauksessa mainitsin, me yritämme elää myös seinien ulkopuolella. Tästä huolimatta ollaan yritetty pitää Mangustille tiettyä rytmiä, helpottaa pienen elämää ja sitä kautta myös meidän. 

Meidän normipäivä on suunnilleen tämän näköinen:

Aamulla herätään 7.30-9.00 Jos seitsemän jälkeen, niin yleensä valvotaan puoli tuntia ja nukahdetaan tunniksi takaisin. Aina ei ole niin hyvä tuuri, vaan ylös on noustava. Aamuimetys tapahtuu kylkikyljessä sängyssä, oli kello mitä hyvänsä. Sen jälkeen on vaipan ja vaatteiden vaihto ja siirrytään olkkariin. 

Äidin aamiaisena on puuroa ja jos oikein väsyttää, myös kahvia. Aina en pelkästään itseäni varten jaksa keitellä. 

Aamun Mangusti leikkii leikkimatolla tai viltillä lelujen kanssa.

Mangustin lempileluja ovat soivat ja värikkäät Fisher-Pricen lelut. Näitä jaksaa tuijotella ja kuunnella, silloinkin kun muuten ärsyttää. Me tosin osaamme jo sanat ja melodiat ulkoa ;)

Mangustin leikkiessä laitan itseni valmiiksi ja pakkailen tavarat, mikäli olemme johonkin päivän aikana lähdössä. 

Noin 11-12 Mangusti syö lounaansa, nykyään pari jääpalaa kasvissosetta ja päälle maitoa. 

Lounaan jälkeen on päikkäriaika, yleensä ne kestävät 2-3tuntia, ja sen verran unta näyttää olevan tarpeellistakin. Pienemmillä päikkäreillä on kiukkutakuu, silloin on väsy vähänväliä, mutta nukkua ei malttaisi.

Mangustin päikkäriaika on minun aikaani, silloin tehdään kotityöt ja jos keretään, niin suunnitellaan blogia. 

Klo 15 heräillään siis päiksyiltä ja syödään maitoa. Imetyksen jälkeen saatamme lähteä käymään jossain, jos emme ole lähteneet vaunuillen päikkäreiden ajaksi, silloin palaamme näihin aikoihin kotiin. Mangusti pääsee leikkimään ja minä alan laittamaan päivällistä. 

Klo 17-18 on useimmiten uudelleen nälkä, parhainta on huutaa samaan aikaan vanhempien ruokailun kanssa. Eihän äiti saa syödä ensin, ainakaan Mangustin mielestä.

Klo 18.30 on suihkun aika, jos suihkutellaan. Sen jälkeen kuivaillaan rauhassa ja otetaan vielä ilmakylpyä. 

Klo 19 syödään iltapuuro hedelmäsoseen kanssa, sose jäähdyttää puuron nopeasti syömävalmiiksi. Puuron lisäksi syödään myös maitoa ja välillä onkin temppuilua, ettei Mangusti nukahda tissi suussa. Yleensä onnistun siirtämään sylistä sänkyyn neidin ollessa hereillä. Nukahtaminen kestää vaihdellen parista minuutista pariinkymmeneen. Harvemmin kuitenkaan enää tulee raivareita. Luojan kiitos. Useimmiten Mangusti juttelee mobilelle tai pinnissuojan nalle puhin hahmoille ja nukahtaa, kun päivän kuulumiset ovat kerrottu. 

Yleisin aika ensimmäiselle yöheräämiselle on kolmen ja neljän välillä, sen jälkeen herätään vasta seitsemältä. Aina ei kuitenkaan näin helpolla päästä ja Mangusti herää kahdesti tai useammin yössä, silloin olen itse aivan rikki. Olenkin ehkä päässyt liian helpolla öiden kanssa, kun neiti on osannut nukkua yönsä aina hyvin.

Kuulostaako rytmi tutulta? Mites muiden yöt? 

-Jannina

Äitiyden musta aukko

Tiedättekö sen katoamisen, jonka jokainen äidiksi tuleva tekee, sen jota jokainen raskaana oleva vannoo välttävänsä? Se on yllättävän helppoa, samoin kun on yllättävän helppoa unohtaa mitä teki viime viikolla, tai toissapäivänä. Oletko joskus kysynyt joltakulta äidiltä, mitä tämä teki äitiyslomalla? "En muista, tuskin mitään ihmeellistä" "oltiin vaan ja pyöritettiin arkea" taitavat olla yleisimmät vastaukset.

Itsehän myös vannoin, että elämää on lapsenkin kanssa. Onhan toki, mutta kaikki on muuttunut. Ja sitä muutosta vastaan on turha taistella, häviät kuitenkin. Ei lapsen tulo maailmaan ole maailman loppu, se vain muuttaa sitä, erilaiseksi ihanaksia ja paremmaksi. Me kahvitellaan ystävien kanssa, liikutaan ulkona ja käydään kylässä, ollaanpa jopa käyty juhlimassakin isimiehen kanssa. Hoidettu parisuhdetta leffailloilla ja vietetty kynttiläiltoja kotona. Mutta silti aina välillä on aistittavissa sitä pelkoa ja ennakkoluuloja lapsen kanssa elämisestä, sieltä toisesta päästä. Jotenkin tuntuu, että pelätään meidän olevan vain kakkavaipoilta haiseva kasa vieraita, joiden kanssa ei enää muusta, kuin äidinmaidon paremmuudesta puhuta. Tuntuu, kuin meitä olisi vaikea ottaa vastaan, ne paikat joihin ennen vinguttiin kylään, nyt ei mahdu tai on muuten vain huono hetki. Sattumaako? Ehkä, mutta vibat tulee silti.



Ehkäpä sinne mustaan aukkoon ei sukelletakkaan pelkästään omin avuin, joskus sinne saa pientä tuuppausta. Eihän äidit lähde ulos!

Toisaalta onhan täällä mukavaa, pari viime viikkoa on kadonnut. Siis hävinnyt ajasta, ollaan me tehty vaikka mitä, mutta silti ne vain hävisivät johonkin. Jotenkin vain ne tunnit sujahtavat ohi, vaikkei tekisi muuta kuin pärisyttelisi Mangustin kanssa sohvalla. Esimerkkinä GTA, siis se peli jota odotettiin, on ollut hyllyssä sen saapumisesta saakka. Millä ajalla sitä kerkeää pelaamaan? Päikkäreillä siivotaan, kokataan ja tehdään muut roikkuvat hommat. Mahan kanssa oli helpompaa, herättyä pystyi vaan kömpimään sohvalle ja laittaa koneet päälle. Nyt joku vaatii huomiota ennen sängystä nousua. Ehkä mä vielä löydän sen ajan...ehkä.

Muita jotka ovat sukeltaneet mustaan aukkoon? Tykkäätkö vai vihaatko?

Kuvat netistä.

-Jannina